ARVIOINTI MONIPUOLINEN TAPAHTUMA

Oppilaitosten arviointia on pohdittu julkisuudessa ajankohtaisuutensa vuoksi. Jotkut ovat olleet niin kiinnostuneita koulutuskysymyksistä, että ovat julkaisseet peruskouluja koskevia mittaustuloksia. Koulujen keskiarvoja on verrattu toisen asteen nivelvaiheessa. Viestimien avulla on esitetty, miten oppilaat ovat menestyneet perusopetuksen päättöluokilla. Tiedot ovat koostuneet jakaumista, joiden avulla voidaan todeta päättöluokkien järjestys. Asia on kiinnostava, sillä arvosanat vaikuttavat jatko-opintojen avautumiseen. Arviointiin on siten kiinnitettävä erityistä huomiota. Tavoitteena on säädösten velvoittamana oikeudenmukainen arviointi, joka on arvioitsijoiden ammattitaitoon kuuluva osa-alue. Luotettavien arvosanojen avulla voidaan vaikuttaa koulujen arvostamiseen, joka ilmenee peruskoulun alakoulun ja yläkoulun nivelvaiheessakin. Arviointikysymyksiä on pohdittava huolella: miten mittauksia tulisi suorittaa. Menettelynä on esitetty täydennyskoulutusta, jonka avulla arviointiongelmia vähennettäisiin. Johtopäätöksiä tehtäessä on mietittävä, mitkä taustatekijät vaikuttavat opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen. Peruskoulun yläkoululaiset ovat valikoituneet melko usein suosittuihin kouluihin, joiden pedagogiset ratkaisut ovat ehkä onnistuneempia kuin muilla. Koulutustavoitteiden saavuttamista ovat edistäneet laadukas kodin ja koulun yhteistyö sekä eri tahoilta saatu kannustus. Edellä olevien tekijöiden lisäksi on perusteltua pohtia myös oppilaiden aikaisempaa koulumenestystä ja koulun koon merkitystä sekä opettajankoulutuksessa saatua koulutusta, jota kenttätyössä tarvitaan. Koulun yleiset viihtyvyystekijät ja tukipalvelut edistävät koulussa saavutettuja oppimistuloksia. Oppilaanohjauksen ja terveydenhuollon laatu ovat myös niitä hyvinvointitekijöitä, jotka on otettava huomioon arvioita tehtäessä. Peruskoulun oppilaiden päättötodistusten arvosanat ovat pyrkineet kohoamaan. Arvioinnin kehitystä osoittavat tutkimusteni tulokset ja julkisuudessa esitetyt. Tavoitearvioinnissa arvosanojen on tarkoituskin kohota selittäen hyviin koulutustavoitteisiin pääsyä. Arvioinnin tulee kohdistua myös niihin kysymyksiin, miten koulu edistää oppilaan tasapainoista kasvamista, oppimista ja miten se tukee minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä. Arvioinnin on kohdistuttava myös siihen, miten laadukasta perustietojen, taitojen ja käyttäytymistapojen opetusta oppilaat ovat saaneet kouluissa ja kodeissa. Tutkittaessa koulutustavoitteiden saavuttamiseen kuuluvia eroja muuttujat on vakioitava luotettavan kokonaisarvioinnin saamiseksi. Tutkimusta havainnollistavat suoritustason profiilipistemäärät, joiden mukaan voidaan suunnitella erilaisia pedagogisia tukipalveluja.

Terveisin Veikko Vilmi

KANSALAISILTA SAATAVAA PALAUTETTA TARVITAAN

Yhteiskunnan tehtävä on lainsäädännön velvoittamana palvelujen järjestäminen. Suunnittelun ja päätöksenteon avulla tehtävillä ratkaisuilla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin. Tavoitteena on toteuttaa kansalaisten kannalta oikeudenmukaisia ratkaisuja. Budjettivalmisteluissa esitetään muun muassa kannanottoja, miten hyvinvointiasioissa tulisi edetä. Monet ajattelevat, että yhteiskunnan toiminnassa on tärkeintä taloudellisen tehokkuuden näkökulma. Käytännön politiikassa taloudellisen tehokkuuden tähdentäminen näkyy eri organisaatioiden yhdistämisinä. Koulutuksen alueella esimerkiksi kaupallistuminen on saanut yhä enemmän sijaa. Yhteiskuntaa kehitettäessä on pohdittava, miten demokratian arvosisältö säilyttää asemansa ja painoarvonsa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kansalaisten eri tavoin antamaa palautetta tarvitaan. Se voi sisältää merkittävän viestin, miten päätöksentekoon kuuluvia kysymyksiä tulisi heidän mielestään käsitellä ja ottaa huomioon. Päätöksentekijöiden on oltava tiedon suhteen avoimia, sillä tehtävät suunnitelmat ja päätökset koskettavat kansalaisten hyvinvointia ja tarpeiden tyydyttämistä. Hyvinvointitavoitteita koskevat päätökset koetaan arkikokemuksen kautta. Saadut arvioinnit kuvaavat hyvinvointitavoitteiden toteutumisen laatua, josta voidaan tehdä johtopäätöksiä. Kansalaisten osallistuminen suunnitteluun ja päätöksentekoon palautteiden muodossa tuo hallintoon asiakkaan näkökulmaa ja käytännön tietämystä. Kun tarkastellaan kunnan tasolla tehokkuutta ja demokratian päätöksenteon sisältöä hyvinvointiulottuvuuksina, voidaan puhua teoreettisesti kunnallishallinnon kaksiarvoisuuden käsitteestä, jota olen pohtinut tutkimusteni yhteydessä. Kyseinen käsite mittaa hallinnon toimivuuden onnistuneisuutta, joka koostuu tietyistä mitattavissa olevista muuttujista. Tutkimuksissani olen käyttänyt perustellusti muun muassa seuraavia muuttujia, jotka ovat olleet tarpeen tutkimusasetelman vuoksi: kunnan päätöksenteon tulisi olla asukkaita lähempänä ja hallinnossa tehdään oikeita päätöksiä. Vastaajat ovat arvioineet henkilökohtaisesti, miten hyvinvointiasiat ovat. Päätöksiä tehdään melko usein sosiaalisten vaatimusten ja paineiden alaisina. Tehtävät päätökset koskettavat hyvinvoinnin kannalta konkreettisia asioita, joiden laatu on yhteydessä arvostuksiin. Arvostusten eroja on nähtävissä aluetasolla. Perusteltua on esittää vastattava kysymys, miten yhteneviä tai toisaalta poikkeavia ovat eri vastaajien näkemykset suunnittelun ja päätöksenteon toimivuudesta. Arvioinnit palvelujen tuottamisesta ja rahoittamisesta kuvaavat toiminnan laadun toteutumista.

Terveisin Veikko Vilmi

KOULUTUSPOLITIIKAN ARVIOINTIMENETTELYJÄ

Yhteiskunnassa pyritään toteuttamaan niin sanottua elinikäisen koulutuksen periaatetta. Käsite viestittää sitä, että yhteiskunnassa on koulutuspalveluja, jotka edistävät käyttäjien hyvinvointia ja tyydyttävät heidän tarpeitaan. Koulutus on hyvinvointitekijä, joka vaikuttaa koulutettavien yhteiskuntaan integroitumiseen. Vastakkainen käsite – syrjäytymisvaara - tarkoittaa puolestaan vaikeutta saada tarvittavia yhteiskunnan tuottamia palveluja. Koulutuspalveluja kehitettäessä joudutaan ottamaan huomioon yhä enemmän koulutuksen tarvitsijoiden kulttuuritausta. Maahanmuuttajien kohdalla pohditaan esimerkiksi, mitkä hyvinvointitekijät vaikuttavat parhaiten kotoutumiseen. Yksilötasolla voi esiintyä tarpeentyydytyksen vajetta, jos ei saa haluamiaan koulutuspalveluja. Syrjäytymisvaaraa on myös silloin, kun joudutaan suoritettujen opiskelijavalintojen vuoksi koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Kyseisessä tilanteessa vaikeutuvat mahdollisuudet saada niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan yhteiskunnassa. Tutkimuksissa on osoitettu monin tavoin koulutuspalvelujen tärkeyttä kansalaisten hyvinvoinnille. Koulutuspalvelut määritelläänkin luonteensa vuoksi kuuluviksi peruspalveluihin. Käsitteellä peruspalvelut viitataan perustarpeiden tyydyttämiseen. Näkökulmasta riippuen puhutaan myös hyvinvointipalvelujen käsitteestä. Hyvinvointipalvelujen käsite on tarkoituksenmukainen käsite koulutuspalvelujen käyttäjän kannalta. Kasvatuksen ja opetuksen tarvitsijat ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuottamista ja rahoittamista palvelujärjestelmistä, joista tarvitaan arviointitietoa pohdittaessa palvelujen tärkeysjärjestystä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa priorisointi on ajankohtainen käsite tarkasteltaessa hyvinvointitarpeiden tyydyttämistä. Hyvinvointipalvelujen laatua tutkittaessa määritellään kaikkien arvioitavien palvelujen painoarvo, joiden avulla muodostetaan tärkeysjärjestys. Taloudelliset tekijät vaikuttavat tavoitteiden toteuttamiseen: hyvinvointipalveluja tuotetaan siihen saakka, kun on varaa. Priorisointia voidaan harjoittaa myös negatiivisesti, jolloin kirjataan vähiten arvostetut asiat järjestykseen. Priorisointia on mahdollista tarkastella hyvinvointikysymyksenä, miten koulutuspolitiikan tavoitteenasettelut realisoituvat ja kohtaavat kuntalaisten koulutustarpeet. Koulutuspalveluihin on kohdistunut yhteiskunnallisia muutospaineita. Uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut suuntaamassa kuntien kasvatus- ja opetustointa. Kyseisen koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat nähtävissä tulevaisuudessa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä yhteiskunnassa? Suunnittelun ja päätöksenteon avulla voidaan vaikuttaa koulutuspalvelujen laatuun ja myös yleiseen arvostukseen, jotka ovat yhteydessä palvelujen tarvitsijoiden koettuihin ratkaisuihin. Ajankohtaisena haasteena on myös pohtia, miten perehdytetään kansalaiset mediaympäristön vaatimien koulutustavoitteiden saavuttamiseen.

Terveisin Veikko Vilmi