TVT-projektityötä tehdessäni olen joutunut miettimään oppilaanohjauksellisia kysymyksiä läheltä. Niihin ovat kuuluneet muun muassa verkoston avulla hankittu tieto. Tarvittava tieto on ollut yhteydessä 'opiskeluun', 'ammatinvalintaan' ja 'työelämään', joita opiskelijat pitävät tärkeänä omalla kohdallaan. Koulutuskysymykset ja niihin liittyvät rekrytointiasiat ovat olleet viime aikoina esillä eritoten yliopistomaailmassa. Nämä kysymykset kiinnostavat minua, sillä olen tutkinut opiskelijavalintoja ja kirjoittanut niistä tieteellisiä artikkeleita. Julkisuudessa on esitetty, miten käytännössä on tapahtunut 'uusien' ja 'vanhojen' ylioppilaiden valitseminen koulutukseen. Yliopistot ovat joutuneet todella hankalaan tilanteeseen, sillä ne ovat suosineet 'uusien' ylioppilaiden pääsyä koulutukseen 'vanhojen' ylioppilaiden kustannuksella antamalla heille lisäpisteitä. Esimerkiksi yli viisi vuotta sitten ylioppilaaksi valmistuneille ei anneta ollenkaan alkupisteitä. Tästä ristiriitaisesta menettelytavasta on valitettu, ja sitä pidetään lainvastaisena toimenpiteenä. Onko suoritetuissa valinnoissa jäänyt ottamatta huomioon se seikka, että kokemuksen avulla voi säilyttää aikaisemmin saavutetut tiedot ja taidot, jopa kartuttaa niitä? Tutkintokäsitettä voidaan tarkastella myös ammattitutkinnon käsitteen yhteydessä. Ammattitutkinnon kohdalla ymmärretään yleensä, että ammattitaito säilyy kokemuksen myötä ja jopa karttuu. Miksi 'vanhojen' ylioppilaiden kohdalla kävisi päinvastoin?
Terveisin Veikko Vilmi
