tiistai 29. heinäkuuta 2014

Suomi ja rauhanvälitys


Ukrainan kysymys on vaikeutunut. Ihmiset seuraavat huolissaan tilanteiden kehittymistä. He seuraavat myös vastuullisten henkilöiden edesottamuksia. Politiikassa vaaditaan osaamista. Pystytäänkö avaamaan muureja, joita on ilmennyt? Etenevätkö ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat mahdollisimman myönteisesti? Suomi voisi olla jonkinlainen suunnannäyttäjä, että eri toimijoiden väliset suhteet eivät kärjistyisi. Vilpittömät henkilöiden väliset "kädenpuristukset" auttavat. Sovitut tapaamiset on hoidettava. Millaisessa valossa maamme poliittinen sanomamme välittyy muille? Suomen kansalaiset linjaavat viime kädessä maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä henkilökohtaiseen tietoon ja taitoon, joita on kehitettävä. Kokemusta on hyödynnettävä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa esiintyvien vastuuhenkilöiden on toimittava laaja-alaisesti eri vaikutusyhteydet ymmärtäen. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjausta on arvostettu maailmalla. Suomen ei tule menettää kyseistä arvostettua asemaansa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on otettava jatkuvasti kantaa peruskysymykseen, "miten luotettavissa käsissä Suomen laivan ruori on, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä". Tämä meriaiheinen vertauskuva sopii hyvin näin kesäaikaan, jolloin ulko- ja turvallisuuspolitiikka saattaa joutua lomakautena sivummalle. Maamme on kuitenkin hoidettava ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa valppaina jatkuvasti. Sen on osoittanut Ukrainan tilanne.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pohdittava päätöksentekoon kuuluvien asioiden syitä ja seurauksia. Ongelmaista olisi, jos "oman ideologian suuntaiset näkemykset" nähtäisiin vain toteuttamisen arvoisiksi. Tästä on merkkejä politiikan alueella olemassa. Jos ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toimitaan yksipuolisten näkemysten pohjalta, politiikka vääristyy kokonaisajattelun kannalta. Joskus mietityttää, kun vastuussa olevat henkilöt vetoavat asiantuntijoiden käsityksiin päätettävistä asioista, vaikka heidän pitäisi olla juuri itse asiantuntijoita. Sitähän päätöksenteon paikka edellyttää. Asiantuntijoiden lausunnot saattavat poiketa vieläpä paljonkin toisistaan. Taloudellisten kysymysten kohdalla edellä oleva pohdinta on paikallaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteon ohella.

Ihmiset seuraavat ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoitumista. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisia kesäseminaareja on seurattu kiinnostuneina. Monet poliittiset tahot yrittävät erilaisten viestintävälineiden avulla kääntää ihmisten mieliä omalle ulko- ja turvallisuuspoliittisille mielipiteilleen. Ukrainan kysymystäkin on pyritty käyttämään eräänlaisena "keppihevosena" omien tavoitteiden saavuttamiseksi. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, jota on varjeltava kaikin keinoin edistyksellisesti. Omaa ajattelua ja kokemusta tarvitaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioiden hahmottamisessa.

Kun Ukrainan kysymys nousi esiin kuukausia sitten, sovittuja tapaamisia jätettiin jostain syystä hoitamatta. Yllättävää toimintaa voidaan arvioida Ukrainan kriisin ratkaisemisen kannalta. Suomi on toiminut yleensä kriisien välitysrooleissa. Suomeen on luotettu rauhanvälittäjänä, joka on tärkeä rooli jatkossakin. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kunnollinen hoitaminen on päätöksenteon taitolaji. Miten käytettävissä olevat resurssit suunnataan? Perusteltua on kysyä, miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka jatkossa kehittyy. Miten hoidetaan muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikan tiedottaminen? Tiedotusvälineiden on pidettävä ihmiset ajan tasalla, kun kuvataan ihmisiä askarruttavaa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa Euroopan unionin oloissa.



Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi



Kuopio