lauantai 23. lokakuuta 2010

YK:N PERIAATTEET EIVÄT SAA UNOHTUA

YK:n periaatteet on pidettävä mielessä lainsäädännön valmistelussa ja päätöksenteossa. Ne on yleisesti hyväksytty toiminnan ohjeiksi. Niiden mukaan on mahdollisuus tarkastella omia käsityksiään eri asioista. Silloin ei ehkä näekään asioita liian yksioikoisesti: on muitakin näkökulmia olemassa. Tämä koskee kaikkia, jotka ottavat kantaa eri asioihin. Heillä on ehkä myös parannettavaa ajattelussaan. YK:n periaatteita voi tarkastella muun muassa kerjäämistä koskevassa kysymyksessä. YK:n periaatteet kiinnittävät huomiota köyhyysilmiöön, jota tulisi selvittää. Olisiko suunnitteilla ollut laki ollut YK:n periaatteiden vastainen? Säädöksissä tähdennetään myös ihmisten oikeuksia: vapaan liikkumisoikeuden mukaan voidaan toimia.

Päätöksiä arvioitaessa nousee esiin muitakin vastattavia kysymyksiä: millaisia ovat asukkaiden käsitykset päätöksenteon toimivuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, miten estetään yhteiskunnan väestön mahdollista polarisoitumista. Päätöksiä tehtäessä YK:n tähdentämä ihmisarvon yläkäsitteen tulisi suunnata ajattelua. Sen tulisi olla jokaisen päätöksenteon ohjeena. Tehdyt päätökset vaikuttavat siihen, miten paljon luotetaan hallintoon. Lakien käytäntöön soveltaminen sisältää itseohjautuvuuden. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla.

Viestintävälineiden tehtävä on välittää tietoa päätöksistä ja tapahtumien kulusta. Toivottavasti saadaan pääsääntöisesti sellainen kuva, että paneudutaan päätettäviin kysymyksiin. Eri puolia tarkastelevat kannanotot liittyvät kerjäämisasiaankin, josta YK:n tasolla on oltu huolissaan ja johon pitäisi löytyä mahdollisimman hyvä ratkaisu. Ihmisten parasta tavoitteleva päätöksenteko on yhteydessä laadukkaiden palvelujen järjestymiseen, jota YK tähdentää ja toivoo. Myönteiset kokemukset, joita saadaan hyvistä palveluista, lisäävät päätöksenteon arvostusta.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

tiistai 19. lokakuuta 2010

PÄÄTÖSTEN ON OLTAVA KOKOAVIA

Monessa yhteydessä on puhuttu lakien säätämisestä. Eräässä tilaisuudessa osallistujilla oli mahdollisuus kysyä lainsäädäntöasioista niiltä henkilöiltä, joiden rooliin ne läheisesti kuuluvat. Muun muassa kerjäämisen kieltämisen lain nykyvaihe kiinnosti. Tilaisuudessa haluttiin saada selvitystä siihen, olisiko suunnitteilla oleva laki inhimillisesti oikea ratkaisu. Jos laki säädettäisiin, ei voida sivuuttaa sen kohdalla niin sanottua rakenteellista köyhyysilmiötä. Yleisesti hyväksytyissä säädöksissä tähdennetään lisäksi ihmisten vapaata liikkumisoikeutta. Sen periaatteen mukaan ihmiset voivat toimia parhaaksi katsomallaan tavalla.

Päätösten laatua arvioitaessa nousee esiin muitakin yleisiä kysymyksiä, joihin on saatava vastauksia. Miten yhteneviä tai eroavia ovat eri väestöryhmien käsitykset päätöksenteon toimivuudesta? Kokevatko yhteisön jäsenet heitä koskevat päätökset oikeudenmukaisiksi? Toimiiko päätöksenteko hallintopäätöksiä tehdessään siten, että se on estämässä yhteiskunnan polarisoitumista, jopa syrjäytymistä? Tehdyt päätökset vaikuttavat myönteisesti tai jopa kielteisesti siihen, miten paljon luotetaan yleensä hallintoon. Sosiaaliset vaatimukset ja paineet ovat päätösten taustalla. Päätöksiä tehtäessä ihmisarvon yläkäsitteen tulisi suunnata ajattelua.

Viestintävälineiden tehtävä on välittää tietoa päätöksistä ja tapahtumien kulusta. Toivottavasti tapahtumien seuraaja saa sellaisen kuvan, että vastuulliset tahot ovat todella paneutuneet kulloinkin päätettävään asiaan. Oikeat määritelmät ja eri puolia tarkastelevat kannanotot liittyvät kerjäämisasiaankin, joka on monitahoinen ongelma. Päätöksentekijöiden on sisäistettävä kyseinen ongelma ja toimittava sen mukaan oikein. Ihmisen hyvää tavoitteleva päätöksenteko on yhteydessä laadukkaiden palvelujen järjestymiseen. Myönteiset kokemukset lisäävät hallinnon arvostusta. Suunniteltujen lakien käytäntöön soveltaminen sisältää tarvittaessa myös itseohjautuvuuden.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio