Meneillään olevan kirkkovuoden aikana toteutetaan kirkon tehtäviä ja muistellaan henkilöiden aikaansaannoksia. Opilliset kysymykset ovat askarruttaneet tunnetusti Martti Lutheria. Hän on pohtinut myös lukutaidon merkitystä sivistyksen kannalta. Lukutaito saavutetaan yleensä kouluissa, joissa opiskellaan erilaisten ohjelmien mukaan. Musiikkikasvatus syventää "opillista sanomaa". Martti Lutherin "teesiajatteluidealla" on käyttöä koulutusta arvioitaessa.
"Kouluteesinä" on tässä hyvinvointiin vaikuttava ilmaisu: "Lähikoulut ovat arvovalinta." Väittämän "antiteesi" on toteamuksen vastakohta. Mikä se olisi päätöksenteossa, kun mietitään "oppilaiden parasta"? Koulukysymyksissä on tulkintaeroavuuksia: näkemykset eivät kohtaa, vaikka kysymys on oppilaiden hyvinvoinnista. Nyt keskustellaan vilkkaasti, miten olisi meneteltävä eettisesti oikein kiusaamistapauksissa.
Eroavat käsitykset lähentyvät "luovassa ilmapiirissä". Tässä palautetaan mieliin katolisen ja luterilaisen kirkon ekumeeninen juhlatilaisuus, joka oli Lundin tuomiokirkon jumalanpalveluksessa lokakuussa 2016. Tapahtuman järjestyminen on vaatinut osapuolten "asioiden sisäistämistä". Luterilaisuuden juhlavuonna kiinnitettään huomiota "opillisiin lähtökohtiin".
Asianosaisten kuuleminen ja henkilökohtainen tapaaminen auttavat yhteisten tavoitteiden saavuttamista. Mikael Agricolaa tarvittiin rauhanneuvotteluissa, kun ruotsalaisten ja venäläisten välisiä rajakysymyksiä ratkottiin. Päätöksenteossa kokemuksesta on hyötyä, kun ollaan "vastakohtatilanteissa".
Ratkaisuilla vaikutetaan hyvinvoinnin ja kotoutumisen kysymyksiin. Käsitteiden sisältöä on mietittävä syvällisesti. Usein todetaan, että lähipalveluista huolehditaan. Lähikouluja karsitaan kuitenkin melko helposti. Kysytäänkin aiheeseen liittyen, miten turvataan lähikoulut koulutusjärjestelmässä. Päättäjien on arvioitava toimintaansa: "Mitä tarkoitamme lähipalveluilla?"
Tehdyt ratkaisut ovat yhteydessä arvoihin. Toiminnasta vastaavien on arvioitava päätösten seuraukset. On tehtävä valintoja, jotka turvaavat myönteisen kehityksen. Lasten ja nuorten hyvinvointi on riippuvaista siitä, miten koulutuspalvelut on järjestetty. Onko lähikouluja tarjolla? Miten pitkään lapset ja nuoret joutuvat viettämään aikaa päivittäin koulukyydeissä? Miten turvallinen ja koulutusmyönteinen ilmapiiri yhteiskunnassa yleensä vallitsee? Kysymysten ja vastausten on löydettävä toisensa.
Kun tuetaan lasten ja nuorten koulunkäyntiä, vähennetään syrjäytymisvaaraa, lievennetään haittoja ja ehkäistään sosiaalisia ongelmia. Yhteiskunta on vastuullinen, kun se huolehtii lähikoulujen turvaamisesta. Lähikouluratkaisut vaikuttavat lasten ja nuorten kasvuun myönteisesti.
Koulutuksen laatua arvioitaessa on ratkaistava kysymys, miten koulutuspalveluja koskeva päätöksenteko suuntaa kehitystä tulevaisuutta kohti. Huoltajia on tuettava kasvatustehtävässä. On mietittävä tarkoin, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko.
Yhteiskunnassa on toimittava oikeudenmukaisesti perustarpeiden tyydyttämiseksi. On turvattava sellainen järjestelmä, joka tyydyttää palvelujen tarvitsevien fysiologisia ja turvallisuuden tarpeita. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen ovat myös tärkeitä.
Edellä lueteltiin tarkasteltavaan aiheeseen liittyviä asioita, jotka ovat "kouluteesejä". Esitetyt ajatukset ja pohdinnat on tarkoitettu yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun, päätöksentekoon ja arvostuksiin. Toiminnan laatua tähdentävät ratkaisut tukevat hyvinvoinnin kehittymistä, mikä on yhteiskunnan tavoite.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
tiistai 29. marraskuuta 2016
sunnuntai 20. marraskuuta 2016
Juhlavuodet puhuttavat
Historian tapahtumia ja henkilöitä tutkittaessa Martti Luther yhdistetään "teeseihin". Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517 naulatut "väittämät" tunnetaan yleisnimityksenä. Kyseisestä viestinnästä alkoi Martti Lutherin ja katolisen kirkon välinen konflikti, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisten kirkkojen syntyyn. Katolisen kirkon anekauppa oli ollut vuosia kritiikin kohteena: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.”
Kaikessa toiminnassa on kehitettävää. Tässä esitetään kysymys, minkä "teesien" avulla Martti Luther nyt analysoisi yhteiskunnallista ja kirkollista toimintaa. Vastaukset ja kommentoinnit luetaan mielellään. Mikael Agricola on oppinut tuntemaan läheltä "Martti Lutherin opin sisällön".
Mikael Agricola on välittänyt Martti Lutherin ajatuksia suomalaiseen käytäntöön. Uuden testamentin suomennos on ollut kova tehtävä 1500-luvun oloissa. Muutakin kirjallisuutta on toimitettu ihmisten sivistystarpeita varten. Mikael Agricola nostetaan esille suomen kielen päivänä, jolloin pohditaan omakielisen kirjallisuuden perustamista ja merkitystä. Martti Luther on tähdentänyt samoja asioita.
Koulutoimen tehtäviä hoidettaessa on syvennytty kasvatuksen kysymyksiin, joiden vastaukset ja toiminnot ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Lukemisen oppimista ja kristinoppia palvelevat kirjat osoittavat "asioiden sisäistämistä". Kirjat ovat säilyttäneet asemansa tärkeinä oppimisvälineinä, vaikka on kehitetty uusia tieto- ja viestintävälineitä koulun opetusta varten.
Käännöstyöt osoittavat taitoa. On mietittävä kirjoitettujen tekstien omakielisiä vastineita, jotka olisivat asiasisällöltään vieraskielisten mukaisia. Mikael Agricola on käyttänyt vieraiden kielten rakenteita malleina suomenkielisiä tekstejä kirjoittaessaan. Hän on järkeillen pyrkinyt tekstien luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen.
Mikael Agricola innostui lähtemään opiskelemaan saksalaiseen yliopistoon, jossa hän oli Martti Lutherin oppilaana. Uskontotiede alkoi kehittyä. Uskonpuhdistuksen yleiset piirteet ovat tulleet tutuiksi kirkon palveluissa ja kouluopetuksessa. Kulttuuriasioiden merkitystä korostettiin 1800-luvulla, jolloin oli niin sanottu kansallisromanttisen suuntauksen aika.
Mikael Agricola oli perehtynyt kieliasioihin, historiaan ja syventynyt teologiaan, jota tietämystä hän tarvitsi Turun piispan tehtävää hoitaessaan. Kiinnostavaa on pohtia, miten ihmiset ovat ottaneet vastaan uskonpuhdistuksen opillinen sisällön, johon Martti Luther on vaikuttanut suuressa määrin. Nykyajan esimerkit osoittavat, että tulkintaeroavuuksia esiintyy opillisissa kysymyksissä.
Kuitenkin on huomattava, että katolisen ja luterilaisen kirkon ekumeeninen juhlatilaisuus oli Lundin tuomiokirkon jumalanpalveluksessa lokakuussa 2016. Ajankohtaisen tapahtuman järjestyminen on vaatinut osapuolten "asioiden sisäistämistä". Onko "synteesi", joka on "teesin" ja "antiteesin" yhdistelmä, saanut kasvualustaa? Kiinnostuneina seurataan, mitä tapahtuu jatkossa.
"Vastakohtatilanteessa" Martti Luther olisi hyötynyt tämänhetkisistä viestintävälineistä. Hänen "teesinsä" olisivat välittyneet nopeasti: vastuullisen ja palveluja tuottavan kirkon toiminnassa "kaikki ei ollut oikein". Luterilaisuuden juhlavuonna kiinnitettäneen huomiota "opillisiin kysymyksiin ".
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Kaikessa toiminnassa on kehitettävää. Tässä esitetään kysymys, minkä "teesien" avulla Martti Luther nyt analysoisi yhteiskunnallista ja kirkollista toimintaa. Vastaukset ja kommentoinnit luetaan mielellään. Mikael Agricola on oppinut tuntemaan läheltä "Martti Lutherin opin sisällön".
Mikael Agricola on välittänyt Martti Lutherin ajatuksia suomalaiseen käytäntöön. Uuden testamentin suomennos on ollut kova tehtävä 1500-luvun oloissa. Muutakin kirjallisuutta on toimitettu ihmisten sivistystarpeita varten. Mikael Agricola nostetaan esille suomen kielen päivänä, jolloin pohditaan omakielisen kirjallisuuden perustamista ja merkitystä. Martti Luther on tähdentänyt samoja asioita.
Koulutoimen tehtäviä hoidettaessa on syvennytty kasvatuksen kysymyksiin, joiden vastaukset ja toiminnot ovat ajankohtaisia nykyäänkin. Lukemisen oppimista ja kristinoppia palvelevat kirjat osoittavat "asioiden sisäistämistä". Kirjat ovat säilyttäneet asemansa tärkeinä oppimisvälineinä, vaikka on kehitetty uusia tieto- ja viestintävälineitä koulun opetusta varten.
Käännöstyöt osoittavat taitoa. On mietittävä kirjoitettujen tekstien omakielisiä vastineita, jotka olisivat asiasisällöltään vieraskielisten mukaisia. Mikael Agricola on käyttänyt vieraiden kielten rakenteita malleina suomenkielisiä tekstejä kirjoittaessaan. Hän on järkeillen pyrkinyt tekstien luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen.
Mikael Agricola innostui lähtemään opiskelemaan saksalaiseen yliopistoon, jossa hän oli Martti Lutherin oppilaana. Uskontotiede alkoi kehittyä. Uskonpuhdistuksen yleiset piirteet ovat tulleet tutuiksi kirkon palveluissa ja kouluopetuksessa. Kulttuuriasioiden merkitystä korostettiin 1800-luvulla, jolloin oli niin sanottu kansallisromanttisen suuntauksen aika.
Mikael Agricola oli perehtynyt kieliasioihin, historiaan ja syventynyt teologiaan, jota tietämystä hän tarvitsi Turun piispan tehtävää hoitaessaan. Kiinnostavaa on pohtia, miten ihmiset ovat ottaneet vastaan uskonpuhdistuksen opillinen sisällön, johon Martti Luther on vaikuttanut suuressa määrin. Nykyajan esimerkit osoittavat, että tulkintaeroavuuksia esiintyy opillisissa kysymyksissä.
Kuitenkin on huomattava, että katolisen ja luterilaisen kirkon ekumeeninen juhlatilaisuus oli Lundin tuomiokirkon jumalanpalveluksessa lokakuussa 2016. Ajankohtaisen tapahtuman järjestyminen on vaatinut osapuolten "asioiden sisäistämistä". Onko "synteesi", joka on "teesin" ja "antiteesin" yhdistelmä, saanut kasvualustaa? Kiinnostuneina seurataan, mitä tapahtuu jatkossa.
"Vastakohtatilanteessa" Martti Luther olisi hyötynyt tämänhetkisistä viestintävälineistä. Hänen "teesinsä" olisivat välittyneet nopeasti: vastuullisen ja palveluja tuottavan kirkon toiminnassa "kaikki ei ollut oikein". Luterilaisuuden juhlavuonna kiinnitettäneen huomiota "opillisiin kysymyksiin ".
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
perjantai 11. marraskuuta 2016
Ulkopolitiikka kiinnostaa
Merentakaista vaalitapahtumaa on "sulateltu". Huomataan, että "monien kommentoijien ennusteet eivät pitäneet". Tiedotusvälineetkin tiedottivat varmanpuoleisesti ennakkoon, mikä on todennäköinen lopputulos. Tulokset opettivat, että vaalit on ensin käytävä. Lähdekriittinen tarkastelu on tärkeä suuria väestömääriä koskevissa vaaleissa, että "ei mennä ennusteissa metsään". Hyvä vertauskohta on suunnistus, jossa on tarkoitus löytää rastit. Ulkopolitiikassa on suunnistettava "ulko- ja turvallisuuspolitiikan kartan" mukaan oikein, että tavoitteet pysyvät hallinnassa.
Päätöksenteossa on analysoitava huolella muuttunut tilanne, että "Suomi seilaisi luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä". Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällön on oltava sellainen, että ymmärrettävyysvajetta ei pääse syntymään. Erityisen tärkeää on muistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteko on "selkeä". Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole varaa "harjoitella".
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on pohdittava itsenäisen päätöksenteon kannalta. Päätöksenteon ollessa harkittua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei tarvitse selitellä. On arvioitava huolella, mitä tarkoittavat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa "turvatakuut". Tärkeitä kysymyksiä ovat myös ajankohtaiset "kansainvaellukset" ja "kotouttamistoimet".
Palautetaan mieliin tärkeinä myös Helsingin Etyjin kokoukset, joita on pidetty vuosina 1975 ja 2015. Millaiset ovat olleet niiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan "saldot"? Ulko- ja turvallisuuspolitiikan "laadunvarmistus" saavutetaan yhteistoimin tehdyillä päätöksillä, joissa on keskeistä "parlamentaarinen neuvonpito". Suhdetoiminnan ylläpitäminen on tärkeä ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisessa.
"Viisaalla päätöksenteolla" tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisuja, jotka nousevat myönteisesti otsikoihin. Tässä viitataan esimerkiksi 1975 pidettyyn Etyjin kokoukseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä "kokonaisturvallisuuteen", jota käsiteltiin Tampereen messuilla 2015. Kuopiossa pidetyissä "Turvallisuuspoliittisissa seminaareissa" on myös mietitty ulko- ja turvallisuuspolitiikan "polttavia" kysymyksiä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä, maamme edunmukaista työtä. Jatkuvasti on arvioitava, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoituu hyvin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan "askeltamista" on pohdittu Naantalissa pidetyissä Kultaranta-keskusteluissa. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset luotettavasti ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan "syvällisestä ytimestä". Ajankohtaista on kysyä, mitä Suomen juhlavuosi 2017 tuo tullessaan kokonaisturvallisuuskysymyksiä tarkasteltaessa.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Päätöksenteossa on analysoitava huolella muuttunut tilanne, että "Suomi seilaisi luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä". Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällön on oltava sellainen, että ymmärrettävyysvajetta ei pääse syntymään. Erityisen tärkeää on muistaa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksenteko on "selkeä". Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei ole varaa "harjoitella".
Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on pohdittava itsenäisen päätöksenteon kannalta. Päätöksenteon ollessa harkittua ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei tarvitse selitellä. On arvioitava huolella, mitä tarkoittavat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa "turvatakuut". Tärkeitä kysymyksiä ovat myös ajankohtaiset "kansainvaellukset" ja "kotouttamistoimet".
Palautetaan mieliin tärkeinä myös Helsingin Etyjin kokoukset, joita on pidetty vuosina 1975 ja 2015. Millaiset ovat olleet niiden ulko- ja turvallisuuspolitiikan "saldot"? Ulko- ja turvallisuuspolitiikan "laadunvarmistus" saavutetaan yhteistoimin tehdyillä päätöksillä, joissa on keskeistä "parlamentaarinen neuvonpito". Suhdetoiminnan ylläpitäminen on tärkeä ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisessa.
"Viisaalla päätöksenteolla" tehdään ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ratkaisuja, jotka nousevat myönteisesti otsikoihin. Tässä viitataan esimerkiksi 1975 pidettyyn Etyjin kokoukseen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä "kokonaisturvallisuuteen", jota käsiteltiin Tampereen messuilla 2015. Kuopiossa pidetyissä "Turvallisuuspoliittisissa seminaareissa" on myös mietitty ulko- ja turvallisuuspolitiikan "polttavia" kysymyksiä.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä, maamme edunmukaista työtä. Jatkuvasti on arvioitava, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoituu hyvin. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan "askeltamista" on pohdittu Naantalissa pidetyissä Kultaranta-keskusteluissa. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset luotettavasti ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikan "syvällisestä ytimestä". Ajankohtaista on kysyä, mitä Suomen juhlavuosi 2017 tuo tullessaan kokonaisturvallisuuskysymyksiä tarkasteltaessa.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)