KOULUTUS ON VOIMAVARA

Koulutus on yhteiskunnassa hyvinvointitekijä. Se on aikansa tuote, jonka kehittäminen on tapahtunut vaiheittain. Koulutuksen uudistamista on puolestaan ohjannut tarvittava lainsäädäntö. Säädetyt lait sisältävät niitä koulutuksen suunnitteluperiaatteita, jotka tyydyttävät yhteiskunnan koulutustarpeita. Opetusta ja koulukasvatusta varten säädetyt lait kattavat yliopistoissa ja korkeakouluissa järjestettävän koulutuksen ohella opetusministeriön alaisen muun tarvittavan koulutuksen. Koululainuudistusten yhteydessä voidaan puhua kulttuurisista uudisteista, jotka sisältävät koululainsäädännön arvolähtökohtia. Koulutuksesta vastuussa olevat henkilöt joutuvat miettimään tarkoin lainsäädännön sisältämiä koulutuspoliittisia velvoitteita, miten ne toteutuisivat parhaiten käytännön tasolla. Koulutuspoliittisia hyvinvointimenettelyjä voidaan lähestyä koulutuksellisen tasa-arvon käsitteen pohjalta. Esimerkiksi koulutuksellista yhdenvertaisuutta arvioitaessa priorisointinäkökulma on yhteydessä opiskelijoiden koulutukseen valikoitumiseen, opinnoissa menestymiseen, työelämään sijoittumiseen ja työelämässä menestymiseen. Koulutuksen kehittämiseen on kiinnitetty huomiota myös mietinnöissä, joissa otetaan kantaa koulutettavien mahdollisuuteen integroitua järjestettyihin koulutuspalveluihin. Tavoitteen toteutuminen ei tulisi riippua varallisuudesta, asuinpaikasta eikä sukupuolesta. Koulutuspolitiikassa avainsana on muutos, jonka kanssa koulutoimen parissa työskentelevät vastuulliset tahot ovat tekemisissä. Toiminnassa tähdentyy vuorovaikutuksen merkitys. Koulutuksen laadun ymmärtämistä auttaa tutkimus, jonka avulla selvitetään hyvinvointitavoitteiden toteutumista. Koulutuksen avulla saavutettu ammatillinen osaaminen edistää myös yhteiskunnan kehittämistä. Hyvinvointitavoitteet yksilötasolla toteutuvat parhaiten, jos henkilöllä on mahdollisuus jatkuvaan koulutukseen, jota hän tarvitsee eri elämäntilanteissa. Elinikäisen koulutuksen periaatteen käsite on ollut usein esillä julkisuudessa.

Terveisin Veikko Vilmi

KOULUTUSTAVOITTEET YKSILÖLLISIÄ RATKAISUJA

Koulutustavoitteita tarkasteltaessa yksilölliset ratkaisut ovat merkittäviä. Tutkimusta voidaan kohdistaa muun muassa siihen, miten opiskelijat toteuttavat omia tulevaisuuteensa ulottuvia hyvinvointiasioita mahdollisimman hyvin. Julkisuudessa on ollut kiinnostava esimerkki, miten koulun päättöluokkalainen on vaikuttanut opiskelunsa kulkuun. Hän on tehostanut opiskeluansa niin paljon, että todistuksen keskiarvo on noussut edellisestä vuodesta jopa yli numeron verran. Todistuksen parantaminen on innostanut häntä jatkossa lukio-opintoihin. Miten asetettuihin koulutustavoitteisiin yleensä päästään, riippuu oppimisympäristöstä. Koulussa voidaan kiinnittää huomiota, että oppimisympäristö olisi mahdollisimman myönteinen oppimisen kannalta. Koulun oppimisympäristössä vaikuttavat oppimismenetelmät, jotka ovat nykyään yhä enemmän yhteydessä tieto- ja viestintäteknillisten sovellusten kanssa. Koulutustavoitteisiin pääsy riippuu opettajien tiedoista ja taidoista sekä asenteista. Opettajat ovat eräänlaisia arvovaikuttajia, mitä tekijää ei voine sivuuttaa nykyisessäkään muuttuvassa koulumaailmassa. Heidän myönteistä asennoitumistaan tarvitaan haasteellisten koulutustavoitteiden saavuttamisessa. Koululla on merkitystä niihin tekijöihin, jotka vaikuttavat, kuten mahdollisesti edellä mainitun oppilaankin tapauksessa, koulutustavoitteiden nostamiseen. Tavoitteiden saavuttamista edistää opettajien jatkokoulutus, jonka avulla saavutetaan niitä tietoja taitoja, joita uusimmat tieto- ja viestintätekniikat muun muassa pedagogisesti edellyttävät. Monipuoliset opetusmenetelmät tukevat yksilötasolla tapahtuvaa oppimisprosessia, jonka taustalla on opetussuunnitelma. Koulu on pyrkinyt olemaan vuorovaikutteisesti läheisessä yhteydessä yhteiskunnan kanssa, joka on huomannut tieto- ja viestintätekniikan hyödyn kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. Yhteiskunta on kehittänyt koulutusta, johon on vaikuttanut tutkimukseni mukaan koulutuspolitiikan muuttuvat oletukset kansallisista koulutusarvostuksista ja koulutuspalvelujen priorisoinnista.

Terveisin Veikko Vilmi

KOULUTUKSEN AVULLA HYVINVOINTIA

Koulutusta koskeva kysymyksenasettelu on ollut usein tutkimukseni kohteena. Tutkimusta tehdessäni olen joutunut seuraamaan läheltä koulutuspalvelujen lainsäädäntöä ja siitä johtuvia muutoksia. Tutkimustulosteni avulla olen saanut vastauksia niihin hyvinvointikysymyksiin, joihin koulutuksen aseman pohdinta palvelurakenteen osana johtaa. Koulutusta voidaan arvioita tuloksellisuuden kannalta. Siinä yhteydessä mietitään esimerkiksi sitä, miten hyvin koulutuspalvelut edistävät yksilön henkistä kasvua ja miten lähennetään koulutuksen ja työelämän kohtaamista. Ajankohtaista on arvioida myös koulutuksen merkitystä syrjäytymistä ennalta estävässä mielessä. Käytäntöä palveleva tutkimus antaa tietoa muun muassa siitä, miten koulutusta voidaan kehittää oppilaitosten välisen yhteistyön avulla. Opiskelijavalintojen kehittämisessä tarvitaan niin sanottuja valintatutkimuksia. Toisen asteen koulutusta tarkasteltaessa ammattikoululaisilla tulisi olla tarvittaessa mahdollisuudet hyödyntää lukion opetussuunnitelman mukaisia opintoja ammattitutkinnossaan. Lukiolaiset voivat puolestaan tarvita ammatillisia perusopintoja tai vastaavia kursseja, joista on heille hyötyä esimerkiksi tekniikan alan opinnoissa. Koulutustavoitteet esitetään oppilaitoksen opetussuunnitelmassa, jonka laatua ja ajan tasalla pysymistä on jatkuvasti seurattava. Tuloksellisuuden käsite, jota käytetään liikkeenjohdollisessa tulosjohtamisessa, on nykyään myös julkisen sektorin palvelujen onnistuneisuutta mittaava hyvinvointitekijä. Koulutuksen arviointiin liittyy myös toiminnan vaikuttavuuden käsite, joka ilmaisee saavutettujen ja suunniteltujen tavoitteiden suhdetta.

Terveisin Veikko Vilmi

OPPILAITOSTEN SAAVUTUKSIA VERRATAAN

Oppilaitosten arvostamiseen liittyvät keskustelut ovat olleet esillä julkisuudessa. On pohdittu, millaiset asiat ovat arvossa ja millaisia asioita mitataan. Arvostaminen on koskettanut muun muassa oppilaitosten menestymistä ylioppilaskirjoituksissa. Viestimien välityksellä on saanut tietoa, mitkä lukiot ovat parhaita kyseisen tekijän suhteen. Lukioita on verrattu ylioppilaskirjoitusten puoltoäänien keskiarvojen perusteella, mitä arviointitapaa voidaan tarkastella kriittisesti. Johtopäätöksiä tehtäessä on pohdittava, mitkä taustatekijät ovat olleet vaikuttamassa koulujen eroihin. Lukio-opiskelijat ovat valikoituneet lukioihin peruskoulun päättötodistusten avulla. Kyseinen tekijä on otettava perustellusti huomioon koulujen menestymistä arvioitaessa. Peruskoulun oppilaiden päättötodistusten arvosanojen taso on pyrkinyt kohoamaan. Opetussuunnitelman tavoitearvioinnissa arvosanojen on tarkoituskin kohota kuvaten asetettuihin koulutustavoitteisiin pääsyä. Koulun yleiset viihtyvyystekijät ja tukipalvelut voivat myös olla edistämässä koulun oppimistuloksia ja saavutuksia. Oppilaanohjauksen ja terveydenhuollon laatu ovat myös niitä hyvinvointitekijöitä, jotka on otettava huomioon oppilaitosten vertailussa. Miten koulu on ollut edistämässä oppilaan tasapainoista kasvamista ja oppimista ja ollut tukemassa minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä? Oppilaat ovat saaneet myös perustietojen, taitojen ja käyttäytymistapojen opetusta, jota tarvitaan yhteiskunnassa selviytymisessä. Koulujen eroja tutkittaessa käytettävät muuttujat on vakioitava mahdollisimman hyvän ja luotettavan kokonaisarvioinnin saamiseksi. Tutkimusta voidaan havainnollistaa opiskelijoiden yleistä suoritustasoa kuvaavien profiilipistemäärien avulla.

Terveisin Veikko Vilmi