tiistai 11. tammikuuta 2011

PÄÄTÖSTEN OLTAVA ARVOSTUSTA HERÄTTÄVIÄ

Yhteiskuntaa voidaan arvioida tehokkuuden ja demokratian kannalta. Toiminnan onnistuneisuutta kuvaavat konkreettiset kysymykset ja niiden vastaukset: tulisiko päätöksenteon olla asukkaita lähempänä ja tehdäänkö hallinnossa oikeita päätöksiä. Tyytymättömimpiä ovat muun muassa ne henkilöt, joiden vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisempiä ja jotka osallistuvat vähemmän poliittiseen toimintaan. Aktiivisuuden väheneminen on nähtävissä myös osallistumisessa erilaisiin järjestöihin ja yhdistyksiin.

Tuloksia on arvioitava sen mukaan, miten hyvin kansalaiskeskeinen osallistuva suunnittelu ja päätöksenteko toteutuvat yhteiskunnassa. Päätöksenteon valinnoilla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin. Toteutuvatko oikeudenmukaiset ratkaisut? Onko toiminnan tärkein sisältö taloudellisen tehokkuuden näkökulma? Käytännön politiikassa taloudellisen tehokkuuden korostaminen näkyy organisaatioiden yhdistämisinä. Koulutuksen alueella kaupallistuminen on saanut yhä enemmän sijaa. Edellä mainituista on esimerkkejä julkisuudessa. Ne henkilöt, jotka osallistuvat aktiivisimmin hallintoa koskeviin asioihin, ovat tyytyväisimpiä taloudellis-hallinnolliseen tehokkuuteen.

Kokoontunut eduskuntakin joutuu miettimään ratkaistavia asioita. Ihmisiltä saadut palautteet sisältävät viestejä, miten päätöksenteossa tulisi toimia. Osallistuminen palautteiden muodossa tuo hallintoon käytännön tietämystä. Tiedon suhteen on oltava avoimia, sillä päätökset koskettavat ihmisten hyvinvointia ja tarpeiden tyydyttämistä. Saadut arvioinnit kuvaavat palvelujen toteutumisen laatua, josta tehdään johtopäätöksiä. Konkreettisten asioiden laatu on yhteydessä arvostuksiin. Ne voivat heijastua jopa vaalituloksiinkin, jotka ovat muutaman kuukauden kuluttua.

Säilyttääkö demokratian arvosisältö asemansa ja painoarvonsa, kun päätöksiä tehdään sosiaalisten vaatimusten ja paineiden alaisina? Käytetäänkö päätöksiä tehtäessä itseohjautuvuutta hyväksi? Tavoitteena yhteiskunnassa on se, että kansalaisten, luottamushenkilöiden ja palveluverkoston muodostama hyvinvointijärjestelmä toimisi mahdollisimman hyvin ihmisten hyväksi. Budjettivalmisteluissa ja lopullisissa päätöksissä esitetään asioiden kulku. Toiminnan arvostuksen eroja voidaan nähdä aluetasolla. Koulutuksen, taloudellisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden tekijät astuvat kuvaan, kun päätöksentekoa tarkastellaan ammattiaseman ja työn jatkuvuuden näkökulmasta.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio