Koulutus on yhteiskunnassa hyvinvointitekijä, jonka arvoa ei voi liikaa tähdentää yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Se on aikansa tuote, jonka kehittäminen on tapahtunut vaiheittain. Koulutuksen uudistamista on puolestaan ohjannut tarvittava lainsäädäntö. Säädetyt lait sisältävät niitä koulutuksen suunnitteluperiaatteita, jotka tyydyttävät yhteiskunnan koulutustarpeita. Opetusta ja koulukasvatusta varten säädetyt lait kattavat yliopistoissa ja korkeakouluissa järjestettävän koulutuksen ohella opetusministeriön alaisen muun tarvittavan koulutuksen.
Koululainuudistusten yhteydessä voidaan puhua kulttuurisista uudisteista, jotka sisältävät koululainsäädännön arvolähtökohtia. Koulutuksesta vastuussa olevat suunnittelijat ja päättävät henkilöt joutuvat miettimään tarkoin lainsäädännön sisältämiä koulutuspoliittisia velvoitteita, miten ne toteutuisivat parhaiten käytännön tasolla.
Koulutuspoliittisia hyvinvointimenettelyjä voidaan lähestyä koulutuksellisen tasa-arvon käsitteen pohjalta. Esimerkiksi koulutuksellista yhdenvertaisuutta arvioitaessa priorisointinäkökulma on yhteydessä opiskelijoiden koulutukseen valikoitumiseen, opinnoissa menestymiseen, työelämään sijoittumiseen ja työelämässä menestymiseen. Hyvinvointitavoitteet yksilötasolla toteutuvat parhaiten, jos henkilöllä on mahdollisuus jatkuvaan koulutukseen, jota hän tarvitsee eri elämäntilanteissa.
Koulutuksen kehittämiseen on kiinnitetty huomiota myös mietinnöissä, joissa otetaan kantaa koulutettavien mahdollisuuteen integroitua järjestettyihin koulutuspalveluihin. Tavoitteen toteutuminen ei tulisi riippua varallisuudesta, asuinpaikasta eikä sukupuolesta. Elinikäisen koulutuksen periaatteen käsite on ollut myös usein esillä julkisuudessa.
Koulutuspolitiikassa avainsana on muutos, jonka kanssa koulutoimen parissa työskentelevät vastuulliset tahot ovat tekemisissä. Toiminnassa tähdentyy vuorovaikutuksen merkitys. Koulutuksen laadun ymmärtämistä auttaa tutkimus, jonka avulla selvitetään hyvinvointitavoitteiden toteutumista. Koulutuksen avulla saavutettu ammatillinen osaaminen edistää myös yhteiskunnan kehittämistä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
