JATKOKOULUTUS YHTEISKUNNAN HAASTE

Julkisuudessa esitettiin esimerkki aikuiskoulutuksen alalta, jossa saavutettiin ylemmän koulutustason tutkinto jatkokoulutuksen avulla. Koulutusta oli lähiopetuksena ja täydennyskursseina, joiden laajuudet yhteiskunta on määritellyt koulutustavoitteiden kannalta. Kun koulutus tapahtui työn ohella, se on vaatinut koulutukseen osallistujilta motivoituneisuutta, joka ilmeni myös haastatteluissa. Omakohtaisesti tunnen työn ohella tapahtuvan opiskelun erittäin läheisenä. Koulutusmotivaation kriteerejä, joita ovat minäsuuntautuneisuus, sosiaalinen suuntautuneisuus ja yhteiskunnallinen suuntautuneisuus, on mahdollista soveltaa puheena olevaan koulutustapahtumaan. Aikuiskoulutuksen suunnittelu on haasteellista, sillä koulutukseen osallistujilla voi olla hyvin erilainen tausta ja erityisosaaminen. Erityisosaamista on muun muassa aikaisemmin hankitut TVT-taidot, joiden merkitystä yhteiskunnassa ei voida sivuuttaa opetuksen pedagogisia soveltavia ratkaisuja tehtäessä. Aikuiskoulutuksen opetussisältöä ohjaa opetussuunnitelma, jonka kehittelyssä huomioidaan yhä enemmän koulutusta tarvitsevien kulttuuritausta. Koulutustavoitteiden saavuttamisessa joudutaan kiinnittämään huomiota niihin opetus- ja kasvatusmenetelmiin, jotka ovat sopivia aikuisille palvellen heidän yksilöllisiä koulutustarpeitaan. Yksilölliset koulutustavoitteet voivat poiketa toisistaan esimerkiksi yhteiskunnallisen kokemuksen määrästä johtuen, tai mikä on kunkin suhtautuminen suoritettaviin tehtäviin ja tavoiteltavaan oppimiseen. Edellä mainitut tekijät ovat yhteydessä yksilöllisiin asenteisiin. Koulutusta koskevat tavoitteenasettelut ovat arvoperustaista toimintaa, jota käytännössä pyritään toteuttamaan eri tavoin. Tutkimuksen avulla on mahdollista selvittää yksilön ja yhteiskunnan koulutustarpeiden tyydyttämistä. Tässä esimerkkitapauksessa koulutuksen suunnittelu lähtee yhteiskunnan koulutustarpeista. Yhteiskunnan arvioimat koulutustavoitteet eivät kuitenkaan toteudu ilman yksilötason motivoituneisuutta, sillä koulutukseen hakeutuminen on puheena olevassa tapauksessa vapaaehtoista. Koulutuksen pohtiminen on ajankohtaista, sillä lainsäädännöstä johtuvat tavoitteenasettelut ovat muutoksenalaisia. Muutokset koskettavat koulutusta yleensä ja valintaperusteita, jotka vaikuttavat yksilötason koulutusratkaisuihin. Harkitseeko koulutukseen motivoitunut aikuisopiskelija muita sivuavia ratkaisuja, jos ei tule kilpailun kautta valituksi? Koulutuksen tarkoituksena on luoda ajan tasalla oleva opiskeluympäristö, joka tukee mahdollisimman hyvin aikuisopiskelijoiden koulutustavoitteiden saavuttamista. Onnistunut koulutuksen suunnittelu ja toteutus lisäävät opiskelijoiden motivaatiota itsensä kehittämiseen, joka vaikuttaa yksilötasolla hyvinvointiin ja elämänlaatuun sekä koulutusyhteiskuntaan integroitumiseen.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio

YHTEISKUNNAN OLTAVA PALVELUKYKYINEN

Suunnittelussa ja päätöksenteossa on merkittävää kiinnittää huomiota hyvinvoinnin kannalta työllisyyden, sosiaaliturvan ja palvelujen kehittämiseen yhteiskunnassa. Voidaan myös puhua yleisesti yhteiskunnan palvelukykyisyydestä. Hyvinvointiratkaisuja tehtäessä joudutaan miettimään käytettävissä olevia resursseja. Informaatioyhteiskuntaa koskevat haasteet, epävarmuuden hallinta ja strateginen johtaminen ovat lisäksi tekijöitä, jotka edellyttävät syvällistä paneutumista. Yhteiskunnassa on muitakin asioita, jotka on ratkaistava, esimerkiksi syrjäytymisen estäminen. Järkevää suunnitteluprosessia ohjaavat perustellut tavoitteet ja valitut keinot hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseksi. Kokonaisvaltaisen suunnittelun ohella on käytettävissä tilannekohtaisia toimintoja. Tässä yhteydessä tavoitteena on ratkaista kysymyksiä aina yksi kerrallaan, sillä laajoja kokonaisuuksia on melko usein vaikeahko hallita. Suunnittelussa voidaan tähdentää ihmiskeskeisyyttä ja sosiaalista oppimista. Silloin pyritään hahmottamaan niitä keinoja, joiden avulla yhteiskunta voisi muuttua niin sanotuksi itseorganisoituvaksi oppimisyhteisöksi. Hyvinvoinnin kannalta puhutaan myös oppivan yhteiskunnan käsitteestä, joka sisältää humanistista tavoiteajattelua. Suunnittelussa voidaan ottaa huomioon yksilöiden ja organisaatioiden kehitysprosesseja ja korostaa keskustelun ja ymmärtämisen merkitystä. Humanistinen suunnitteluajattelu on enemmän kommunikatiivista kuin tavoitteellista. Kyseinen suunnittelu ei ole ollut yhteiskunnassa niin keskeinen kuin rationalistinen suunnittelu. Hyvinvointia edistävä suunnittelu edellyttää huolellista ennakkovalmistelua.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN HAASTEIDEN EDESSÄ

Yhteiskunnassa järjestetään palveluja, joiden tarkoitus on tyydyttää hyvinvointitarpeita. Kuntalaissa esitetään tavoitteet, jotka määrittelevät toiminnan sisältöä, palvelujen mitoitusta ja palvelujen sijoittamista kunnan alueelle. Suunnitelmat perustuvat erilaisiin valintaratkaisuihin. Olen tutkinut ja arvioinut kunnallisten palvelujen laatua yleensä ja hyvinvointipalvelujen murrosta erityisesti koulutuspalvelujen näkökulmasta. Siinä yhteydessä olen tarkastellut koulutuksen saatavuutta ja oppimisympäristön laatutekijöitä sekä palvelujen rahoittamista. Koulutustarpeiden tyydyttämistä voidaan arvioida myös tutkintojen kilpailukyvyn, jatkokoulutusmahdollisuuksien ja palvelujen katkeamattomuuden suhteen. Koulutustavoitteita ja toimintatapoja arvioitaessa pohditaan myös sitä, miten onnistutaan parhaiten toteuttamaan niin sanottu yhteisen koulun periaate ja miten päteviä opettajia riittäisi koko maan eri osiin. Koulutustavoitteiden kannalta mietitään myös sitä, miten otetaan huomioon yhä enenevä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvu, kulttuuriset ja uskonnolliset erot sekä opetusryhmiin integroidut erityisoppilaat. Opettajankoulutuksen tehtävänä on kouluttaa opiskelijoita niillä tiedolla, taidolla ja valmiuksilla, joita opettajan tehtävä edellyttää. Koulussa opettajan tehtävänä on saada aikaan oppilaiden myönteistä edistymistä, jota tapahtumaa seurataan. Opettajan ammattitaito perustuu siihen, kuinka hyvin hän on oppinut hal­litsemaan koulutuksessaan erilaisten kasvatustapahtumien rakenteet ja toi­minnot. Opettajan on tunnettava hyvinvoinnin kannalta kasvatuksen ja opetuksen kokonaistavoitteet ja välitavoitteet. Opettajan ta­voitteisiin pyrkivä työ vaatii hankkimaan tietoja myös koulun ulko­puolelta, esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyön avulla. Oppilaiden huoltajien mielestä on tärkeää, että opettajat pystyisivät hoitamaan sekä yleisopetuksen että erityisopetuksen tehtäviä. Koulutuksen laatua arvioitaessa on merkittävää selvittää, missä määrin koulutuksesta vastaavien määrittämät omat tavoitteet ja koulutuksen tarvitsijoiden tavoitteet vastaavat toisiaan. On myös pystyttävä arvioimaan, mitkä yhteiskunnalliset tekijät selittävät vastaavuudessa ilmenevää vaihtelua. Yhteiskuntapolitiikan avulla vaikutetaan siihen, missä määrin yhteiskunnan tuottamat ja rahoittamat koulutuspalvelut tyydyttävät koulutustarpeita. Ta­voitteena ovat oikeudenmukaiset ja syrjäytymistä estävät hallinnolliset ratkaisut. Tyytyväisyys yhteiskunnan järjestämiin hyvinvointipalveluihin ja koulutuspalveluihin ilmentää palvelujen laatua. Laatua on se, että palvelut ovat saavutettavissa ja saatavilla. Laatua on edelleen se, että asiointitilanne on inhimillistä ja asiakkaan kohtelu on hyvää. Palvelujen laatuun vaikuttavat henkilöstön pätevyys ja ammattitaito, palveluyksikön fyysiset puitteet, palvelujen turvallisuus sekä palveluyksikön toimintavarmuus.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

PÄÄTÖSTEN OLTAVA ARVOSTUSTA HERÄTTÄVIÄ

Palvelujärjestelmiä ovat kohdanneet toimintaympäristöjen muutokset. On merkittävää saada tietoa esimerkiksi koulutuksen paikallisesta toteutuksesta. Koulutuspolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon menettelyt vaikuttavat koulutuspalveluihin kohdistuvaan arvostukseen. Hyvinvoinnin kannalta tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden arvioinnin ohella neutraalia suhtautumista on myös syytä pohtia. Kantaa ottamattomien pienehkö määrä selittänee sitä, että vastaajat pitävät arvioitavaa hyvinvointiasiaa itselleen tärkeänä. Suurehkon kantaa ottamattoman määrän kohdalla voidaan puolestaan kysyä, heijastavatko arviointitulokset palveluihin kohdistuvia arvostuksia vai tiedon puutetta palvelujen järjestämisestä. Päätöksiä tehtäessä joudutaan miettimään keinoja kysymysten ratkaisemiseksi: miten toteutuneita vahvuuksia voidaan kehittää, miten esille tulleita heikkouksia ja puutteita voidaan poistaa, miten käytettävissä olevia mahdollisuuksia voidaan paremmin hyödyntää ja miten mahdollisia uhkia voidaan torjua. Kou­lutuksen suunnittelussa on keskeistä yleissivistävän koulutuksen ohella ammatillisen koulutuksen kehittäminen. Tavoitteena on ottaa huomioon koko valtakuntaa palvelevien oppilaitosten oikea ja tar­koituksenmukainen sijainti ja huolehtia siitä, että alueelliset kou­lutusmahdollisuudet jakautuisivat oikealla tavalla sivistyksellisen tasapainon turvaamiseksi. Turvallisuuteen liittyvät myös ne ratkaisut, jotka tehdään koulun tasolla koulutettaessa opiskelijoita muun muassa työelämän tarpeita varten. Uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut yhä enemmän suuntaamassa kasvatus- ja opetustointa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana periaatteena koulutusta järjestettäessä maassamme? Toisaalta pyrittäessä suuntaamaan yhteiskunnallista kehitystä parempaan tavoitteen toteutuminen edellyttää syrjäytymisen ehkäisemistä, tiedon tason yleistä kohottamista, koulun ja työelämän lähentämistä sekä koulutus- ja aineellisten investointien tasa-arvoista kohtelua. Mahdollisuus on löytää onnistuneita ratkaisuja kehitettäessä koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio