tiistai 21. kesäkuuta 2011

Hallituksen arvostus koetteella

Hallituksen muodostamisen prosessia on seurattu pitkään. Kriittisesti on suhtauduttu hallituksen kokoamisen lykkääntymiseen. Kansalaiset ovat esittäneet ongelmakohtia, joihin olisi puututtava hyvinvoinnin kannalta. Yhteisten arvojen toteutumista on kiinnostava pohtia poikkeuksellisen kuuden puolueen hallituksen kohdalla. Hallitukseen tulevien puolueiden ideologiset erot ovat olleet huomattavia. Eri ideologioita edustava monipuoluehallitus viestittänee äänestäjien arvoja. Perusteltua on kuitenkin kysyä, miten hyvin toteutuvat tulevissa lakiesityksissä äänestäjien kannattamat arvot. Onko hallituksen arvopohja pelkästään puolueiden arvojen kokoelma? Hallitusneuvotteluista on saanut sen käsityksen. Tulevatko puolueiden omat arvot hallituksen päätöksissä esille? Poliittisilta painoarvoiltaan vaatimattomimmat ryhmät joutuvat nöyrästi tyytymään voimakkaimpien tahtoon, vaikka yleisellä tasolla puhutaan niin sanotusta yhteisestä tahtotilasta. Päätökset, joita hallituksen esitysten pohjalta tehdään, ovat toivottavasti kansalaisten hyvinvointia edistäviä. Mitä seurauksia on kuitenkin leikkauslistoilla ja valmisteveroilla, joita on tarkoitus ottaa käyttöön? Hallituksen lakiesitykset ilmaisevat tulosvastuullisuutta, jota on arvioitava yleisen hyvinvoinnin kehittymisen kannalta. Kansanedustajien tekemät päätökset ovat sidoksissa puolueiden näkemyksiin ja arvoihin.

Uutta hallitusta ei saatu aikaan heti vaalien jälkeen, vaikka se on ollut yleinen periaate. Hallitusohjelmaa arvioitaessa on perusteltua kysyä, miten hyvää ja turvallista on jatkossa elää ja asua kaikkialla Suomessa. Miten kunnissa selviydytään, kun niillä on käytettävissään pieneneviä resursseja? Miten työllisyys paranee ja palvelujärjestelmät toimivat? Kansalaiset arvostavat hallinnon tehokkuutta, joka on toiminnan ydintä demokratian ohella. Toimitusministeristöä voidaan arvioida hyvän hallinnon tehokkuuden kannalta. Pitkään toiminut toimitusministeristö ei edusta perustuslain mukaista tehokasta hyvää hallintoa, joka vaatii eduskunnan poliittista enemmistöä. Hallituksen esitysten mukaisia päätöksiä voidaan arvioida hyvinvoinnin kannalta. Lopputulos nähdään, kun eduskunnassa on käyty läpi lakeja koskevat viralliset käsittelyprosessit. Kiinnostavaa on nähdä, millaisia hyvinvointiin vaikuttavia lakeja on tulossa. Miten terveys- ja sosiaalipalvelut ja koulutuspalvelut järjestyvät, kun hallitusohjelmassa mainittujen taloudellisten linjausten ja suunniteltujen resurssien mukaan edetään? Viestintävälineiden on esitettävä perusteltua tietoa kansalaisten hyvinvointiin vaikuttavista seurausvaikutuksista, kun hallituksen lakiesitykset ovat viivästyneet.

Tietoa tarvitaan myös perustuslakivaliokunnasta, jonka merkitystä ei ole tarpeeksi korostettu eri asioiden kohdalla. Valtion budjettiin vaikuttavista EU:n talouspoliittisista vakausasioista on päätetty poikkeavasti, kuten monet päätöksiä seuraavat hyvin muistavat. Perustuslain mukaan hallituksen on kysyttävä eduskunnalta, millaista lainsäädäntöä kulloinkin tarvitaan. Toimintaa varten on kehitetty tiettyjä pelisääntöjä, joiden mukaan edetään ja vähennetään samalla lakeja koskevia tulkintamahdollisuuksia. Kysymys on hallinnon laadusta. Kansanedustajat vaikuttavat työpanoksellaan lakien sisältöön, jonka on oltava perustuslain kriteerin mukaan oikeudenmukaisuutta tähdentävä. Tehtyjen lakialoitteiden avulla yhteiskunnan kehitystä pyritään viemään eteenpäin. Ongelmana on kuitenkin se, etteivät lakialoitteet saa aina tarvittavaa poliittista tukea. Lakien säätäminen tapahtuukin hallituksen esitysten perusteella. Yhteiskuntapolitiikan onnistuneisuutta voidaan arvioida palvelujen saavutettavuuden kriteerin avulla. Kritiikkiä on kohdistunut muun muassa sellaisiin päätöksiin, kun lähipalveluja on karsittu ja hoitoon pääsy on vaikeutunut. Harkitut päätökset ottavat huomioon seurausvaikutukset. Valtiota ja kuntia koskettaa periaatteellinen kysymys, miten suuren osan palvelutuotannosta kattaisivat julkiset palvelut ja toisaalta yksityispalvelut. Palveluja järjestettäessä on mietittävä huolella toimintaan liittyviä taustatekijöitä. Kun palveluja suunnitellaan, päättäjien on kuunneltava palvelujen tarvitsijoita. Saatu tieto on tärkeää palvelujen laadun arvioinnin kannalta. Hyvinvointipalveluja järjestettäessä ei voida sivuuttaa taloudellisia resurssikysymyksiä, jotka valtion ja kuntien on hyvässä yhteistyössä ratkaistava.




Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Uusi hallitus ja vallankäyttö

Kuuden puolueen hallituskaavailut, joissa korostuvat valta-asemat, ovat jälleen tarkkailtavina. Kansalaiset toivovat hyvinvoinnin edistämistä, joka sisältyisi hallitusohjelmaan. Tavoitteen toteutumista vaikeuttavat kuitenkin taloutta koskevat leikkauslistat, joita tiedotusvälineet esittivät jokin aika sitten. Kansalaiset arvioivat, miten leikkauslistat vaikeuttavat omakohtaista hyvinvoinnin kehittymistä. Kyseisiä leikkauslistoja ei ole paljonkaan kommentoitu, vaikka olisi ollut aihetta. Tiedotusvälineiden olisi hyvä kertoa enemmän leikkauslistojen vaikutuksista. Asia on tärkeä, jos leikkauslistojen sisältöä kirjataan hallitusohjelmaan. Tiedottaminen on ensiarvoista, kun tehdään kansalaisia koskevia päätöksiä. Hallinnon tulosvastuullisuuden toteutumista on perusteltua arvioida. Kuuden puolueen hallituksessa vallan jyvitys tapahtuu puolueiden suuruuden mukaan. Vaikuttaa siltä, että kaksi suurinta puoluetta päättäisivät hallituksessa yksin keskeisistä asioista. Pienimmät puolueet ovat vain apupuolueita, jotka varmistavat muodollisen enemmistöhallituksen. Onko toinen suurimmista puolueista myös niin sanottu apupuolue? Vallankäyttö on päätöksenteon arvostuskysymys. Yksimielisyys on valtaapitävien sanelemaa. Uusi hallitus etsii muotoaan ja ohjelmaansa edellä olevista lähtökohdista. Perustuslain mukaan oli palattava alkuun, kun hallitustunnustelut eivät edenneet. Kansalaiset seuraavat poikkeuksellisia tapahtumia odottavalla kannalla.

Erivapauksien antaminen vastuullisessa politiikassa ei ole oikein hyvin harkittua, jos päätöksenteko ei koske niin sanottuja omantunnon kysymyksiä. Mitä ratkaisuja kulloinkin tehdään, on yhteydessä johtajuuteen. Päätöksiä tehtäessä joudutaan arvioimaan hyvinvointipalvelujen tarvetta ja toimivuutta. Yhteiskunnan palvelujen järjestäminen on yhteydessä palvelujen yksityistämiskysymykseen. Kansalaisten näkemykset palvelujen järjestämisestä ovat luonteeltaan ideologisia tai yhteydessä turvallisuuden käsitteeseen. Taloudellista tukea saavat EU:n valtiot joutuvat yksityistämään julkisia palvelujaan. Budjettien tasapainottaminen tapahtuu toisten EU:n valtioiden määräyksestä. Vähentääkö tämä menettely niin sanottujen itsenäisten valtioiden yleisiä toimintaperiaatteita? Milloin voidaan puhua osittaisesta siirtymisestä kohti liittovaltiota? Muualta tulleiden määräysten hyväksyminen saattaa olla vaikea niillä kansalaisilla, jotka ovat tottuneet turvautumaan julkisiin palveluihin. Kansalaisilta saatua palautetietoa on hyödynnettävä mahdollisimman hyvin. Palautetieto voi ilmaista muun muassa sitä, että etäisyystekijät ovat vaikeuttaneet tarvittavien hyvinvointipalvelujen käyttöä.

Päätöksenteossa on huolehdittava yhteiskuntapolitiikan laadusta, kun toimintoja suunnitellaan. Perustuslaki ohjaa eduskunnan toimia ja hallituksen muodostamista. Säädösten on oltava niin selkeitä, ettei tulkintavaikeuksia synny. Hallituksen muodostaminen on helpompaa, kun toimitaan mahdollisimman tarkoin pelisääntöjen mukaan. Päätöksenteossa on otettava kantaa ulko- ja turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin, budjetin rahoittamiseen ja julkisuudessa mainittuun kestävyysvajeen suuruuteen, verotukseen ja hyvinvointipalvelujen yleiseen järjestämiseen. Kohta nähdään hallitusohjelman perusteella, miten hyvinvointiasiat mahdollisesti hoituvat ja vastaavat kansalaisten toivomuksia. Hallituksen tavoitteissa painottuvat Suomea koskettavat taloudelliset asiat, jotka ovat yhteydessä EU:n maiden talouden vakauskysymyksiin. Eduskunta on päättänyt Suomen rahoitusosuudesta, joka koskee EU:n tukipaketteja. Kansanedustajat joutuvat tekemään jatkossakin haastavia rahoituspäätöksiä. Miten onnistuneita rahoituspäätökset ovat, seurataan tarkkaan. Lainsäädäntö on omien näkemysten ja arvojen mukaista, mutta puolueet ovat taustalla sitoen itsenäistä päätöksentekoa. Nyt yritetään muodostaa hallitus ja laatia hallitusohjelma. Viestintävälineillä on tiedonvälitystehtävä.

Eduskunnassa on arvioitava huolella, miten onnistuneesti hallitustunnustelujen pitkä prosessi on kaikkiaan toiminut. Toiminnan laatua ja tehtyjen päätösten seurausvaikutuksia on pohdittava. Mitä seikkoja ei ole otettu kyllin hyvin huomioon? Onko perustuslakivaliokunnan tärkeästä roolista välitetty seikkaperäistä tietoa kansalaisille? Perustuslakivaliokunnan osuus on tuotava paremmin esille kuvattaessa lakien säätämisprosessin eri vaiheita. Eduskunta on kansalaisten elämään vaikuttava merkittävä instituutio, jonka ei tulisi olla liian etäinen. Yhteydet kansalaisten ja eduskunnan välillä on oltava vuorovaikutteisia. Hallituksen esitysten perusteella eduskunta säätää lakeja. Niiden valmistelussa on punnittava päätösten laatua pyrittäessä hyvään lopputulokseen. Lakien käytännön sovellukset ovat olleet joskus ongelmaisia, sillä säädösten määräämät velvoitteet ja tarvittavia resurssit eivät ole aina olleet tasapainossa. Päätösten laatua on se, kun onnistutaan löytämään ongelmiin ratkaisut. Hyvinvointipalvelujen tavoitteiden saavuttamista on arvioitava sen suhteen, millaiset resurssit esimerkiksi kunnissa ovat käytettävissä.


Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio