Ulkopolitiikan asioissa käännytään kyselyjen muodossa kansalaisten puoleen. Saatuja tuloksia tulkitaan melko usein suoraviivaisesti, vaikka ne ovat mielipiteiden tasolla. Tarvitaan eri puolten erittelyä, kun johtopäätöksiä tehdään. Julkisuudessa olevat tiedot kertovat usein aivan muuta. On ongelmaista, kun samat henkilöt tulkitsevat ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitystä. Kerronnat saattavat olla yhteydessä siihen, mitä kantaa on ennenkin edustanut. On punnittava tarkoin, mitkä ovat tehtyjen päätösten vaikutusyhteydet.
Eduskunnalla on oltava yhteinen näkemys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjasta. On vastattava kysymykseen, mitkä ovat Suomen mahdollisuudet toimia itsenäisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kansalaiset seuraavat eri asioiden kehittymistä ja ajattelevat ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä. He pohtivat, miten pakolaisten kotoutumisessa onnistutaan ja miettivät perustellusti, millaista politiikkaa harjoitettiin "kansainvaellusten" synnyttämiseksi.
Monet muistavat myönteisellä tavalla Helsingissä 1975 pidettyä Etyjin kokouksen. Onko aihetta perätä tänä vuonna 2015 Helsingissä pidetyn Etyjin ulko- ja turvallisuuspolitiikan "laadunvarmistusta"? Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on arvioitava ulkopolitiikan jatkuvuuden kannalta. Suomi on ollut yleensä kriisien välitysrooleissa ja rauhanvälittäjä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan kokonaisvaltaista näkemystä asioiden "painotusarvoista". Ulko- ja turvallisuuspolitiikan "laadunvarmistus" saavutetaan yhteistoimin tehdyillä ratkaisuilla, joissa käytetään hyväksi "parlamentaarista" neuvonpitoa ja päätöksentekoa.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhdetoiminta auttaa viemään asioita eteenpäin. On harjoitettava "viisasta" päätöksentekoa, jossa tehdään "oikeanaikaisia" ulko- ja turvallisuuspolitiikan ratkaisuja. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä "kokonaisturvallisuuteen", jota käsiteltiin kiinnostavasti Tampereen messuilla syyskuun 2015 alussa. Eduskunnan on huolehdittava, että "maamme seilaa luotettavasti ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä". Ulko- ja turvallisuuspolitiikan on varmistettava kansalaisten turvallisuus perustuslain velvoitteiden "hengessä".
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on arvostettu maailmalla. Jotkut haluaisivat kuitenkin harjoitettavan toisenlaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Onko toteamus aiheellinen? Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, jonka on oltava Suomen edunmukaista. Jatkuvasti on pidettävä mielessä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka hoituu mahdollisimman hyvin. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, joka on päätöksenteon taitolaji.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
tiistai 20. lokakuuta 2015
Ulkopolitiikkaa selvitettiin eduskunnassa
Suorassa lähetyksessä hallitus selvitti eduskunnalle Suomen ulkopolitiikkaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa seurataan kiinnostuneina, sillä monet kysymykset askarruttavat ihmisiä. Miten pakolaisten kotoutuminen ja yhteiskuntaan integroituminen onnistuvat? Mitkä ovat Syyrian ja Ukrainan ratkaisut? Pakolaiskysymykset ovat seurausta ulko- ja sisäpolitiikan "laadusta", jota nyt "sulatellaan".
Useissa vaikeissa kysymyksissä suhdetoiminta, johon kuuluu henkilöiden väliset "kädenpuristukset", auttaa viemään asioita eteenpäin. "Muurit" avautuvat "viisaalla" päätöksenteolla. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoman sisältö välittyy sen kautta, mitä on tehty tai jätetty tekemättä.
Eduskunnan on pidettävä "ohjat käsissä" ulko- ja turvallisuuspolitiikassa varmistaessaan ihmisten turvallisuuden perustuslain velvoitteiden "hengessä". Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä "kokonaisturvallisuuteen", jota pohdittiin Tampereen messuilla syyskuun 2015 alussa. Eduskunnan on vastattava kysymykseen, miten "luotettavissa käsissä laivamme ruori on, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä".
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on arvostettu maailmalla, kun on toimittu rakentavasti edellä mainitun kuvauksen mukaisesti. Muistelemme tässä myös perustellusti ja myönteisellä tavalla Helsingissä 1975 pidettyä Etyjin kokousta. Mikä on toisaalta tänä vuonna 2015 Helsingissä pidetyn Etyjin "saldo"?
Muistelemme tässä myös sitä, mitä tehtiin Ukrainan kysymyksen noustessa esille. Miksi joitakin sovittuja tapaamisia jätettiin tekemättä? Toimintaa on arvioitava ulkopolitiikan jatkuvuuden kannalta. Suomi on ollut yleensä kriisien välitysrooleissa ja rauhanvälittäjä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on päätöksenteon taitolaji. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tässä viitataan hallituksen ulkopolitiikkaselvitykseen eduskunnalle.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan kokonaisvaltaista käsitystä asioiden "painotuksista". Ulko- ja turvallisuuspolitiikan "laatu" saavutetaan yhteistoimin tehdyillä "projekteilla", joissa käytetään hyväksi "parlamentaarista" neuvonpitoa, kun politiikkaa suunnataan "oikein". Millaisia olivat "hallituksen" ja "opposition" näkemykset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eduskunnassa äskettäin?
Joskus ihmisiä yritetään "käännyttää" poikkeavasti toisenlaiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjalle, tavoitteita haluttaisiin muuttaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, jonka on oltava Suomen edunmukaista, jota eduskunnassa pohdittiin äskettäin kysymysten ja vastausten muodossa. Perusteltua on kysyä jatkuvasti, miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat hoituvat.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Useissa vaikeissa kysymyksissä suhdetoiminta, johon kuuluu henkilöiden väliset "kädenpuristukset", auttaa viemään asioita eteenpäin. "Muurit" avautuvat "viisaalla" päätöksenteolla. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sanoman sisältö välittyy sen kautta, mitä on tehty tai jätetty tekemättä.
Eduskunnan on pidettävä "ohjat käsissä" ulko- ja turvallisuuspolitiikassa varmistaessaan ihmisten turvallisuuden perustuslain velvoitteiden "hengessä". Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on yhteydessä "kokonaisturvallisuuteen", jota pohdittiin Tampereen messuilla syyskuun 2015 alussa. Eduskunnan on vastattava kysymykseen, miten "luotettavissa käsissä laivamme ruori on, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä".
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on arvostettu maailmalla, kun on toimittu rakentavasti edellä mainitun kuvauksen mukaisesti. Muistelemme tässä myös perustellusti ja myönteisellä tavalla Helsingissä 1975 pidettyä Etyjin kokousta. Mikä on toisaalta tänä vuonna 2015 Helsingissä pidetyn Etyjin "saldo"?
Muistelemme tässä myös sitä, mitä tehtiin Ukrainan kysymyksen noustessa esille. Miksi joitakin sovittuja tapaamisia jätettiin tekemättä? Toimintaa on arvioitava ulkopolitiikan jatkuvuuden kannalta. Suomi on ollut yleensä kriisien välitysrooleissa ja rauhanvälittäjä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on päätöksenteon taitolaji. Tiedotusvälineet pitänevät kansalaiset ajan tasalla ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tässä viitataan hallituksen ulkopolitiikkaselvitykseen eduskunnalle.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan kokonaisvaltaista käsitystä asioiden "painotuksista". Ulko- ja turvallisuuspolitiikan "laatu" saavutetaan yhteistoimin tehdyillä "projekteilla", joissa käytetään hyväksi "parlamentaarista" neuvonpitoa, kun politiikkaa suunnataan "oikein". Millaisia olivat "hallituksen" ja "opposition" näkemykset ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eduskunnassa äskettäin?
Joskus ihmisiä yritetään "käännyttää" poikkeavasti toisenlaiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjalle, tavoitteita haluttaisiin muuttaa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, jonka on oltava Suomen edunmukaista, jota eduskunnassa pohdittiin äskettäin kysymysten ja vastausten muodossa. Perusteltua on kysyä jatkuvasti, miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiat hoituvat.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
lauantai 17. lokakuuta 2015
Kilpaillaan asunnottomuuden poistamisella
Yhteiskunnan päätöksenteossa on huomioitava "Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä", jonka YK on katsonut tärkeäksi. Yhteiskunnan on toimittava siten, ettei "asunnottomuutta" esiintyisi. Perusteltua on kysyä, miten on tarkoitus ratkaista asuntoasioita koskevat kysymykset. Pakolaiset tarvitsevat myös asuntoja, mikä vaatii yhteiskunnan ponnistuksia. Asumispalvelut kuuluvat yhteiskunnan palvelujärjestelmään, jonka kohdalla on miellettävä "kokonaisturvallisuus" hyvinvoinnin kannalta. Tavoitteiden hahmottaminen vaatii syventymistä.
"Yhteiskuntasopimuksesta" on puhuttu monta kertaa. Kun on seurannut kannanottoja, käsitteen sisällön analyysi on jäänyt vaillinaiseksi. "Sopimuskäsite" on yhteydessä siihen, millaisiksi palvelujärjestelmät halutaan "neuvotella". Asumisolojen pohdinta kuuluu tärkeänä osana "yhteiskuntasopimuksen" piiriin. Kilpailutekijät on liitetty palkkakustannusten suuruuteen.
Olisiko nyt YK:n teemapäivän aikoihin kilpailutettava päätöksenteossa tarvittavia "ajatuksia" keskenään? Palvelut ovat yhteydessä päätöksenteon ratkaisuihin, jotka toteutuvat esimerkiksi "asunnottomuuden" poistamisessa. Eduskunnan on tarkkaan seurattava, miten palvelujen tarvitsijat, muun muassa asunnottomat, kokevat asuntoja koskevat päätöksenteon ratkaisut.
Yhteiskunnan palveltavuus on yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon, joka näkyy eduskunnan suhtautumisessa "vihapuheisiin", "rasismiin" ja "asunnottomuuteen". Onnistuneet ratkaisut ovat yhteydessä johtajuuteen, jossa arvot ovat "kohdallaan". Vallankäyttöä on arvioitava, mitkä ovat julkisen vallan roolit toisiinsa nähden. Perustuslain mukaan hallitus on alisteinen eduskunnalle, joka on saanut oikeutuksensa kansalta.
Demokratiassa on tiedostettava "suppean" piirin vaikutus ja "jääviyden" ongelma. Luotettavuutta pohdittaessa on tiedettävä, mitä tarkoittavat käsitteet "muodollinen" ja "asiallinen" jääviys. Eduskunnalla ja hallituksella on yhteisvastuu päätöksenteosta, joka koskettaa "asunnottomuuden" kysymystä. "Valistuneita" päätöksiä tarvitaan vältettäessä eriarvoistumisen kehittymistä. Tilanteita on tiedostettu. Ottaisiko eduskunta vastaan kansalaisaloitteen, joka kiinnittäisi huomiota "asunnottomuuden" poistamiseen?
"Köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa" olevia ihmisiä kiinnostavat terveysasiat. Toimeentulokysymykset ovat ajankohtaisia. Terveysasioita on käsitelty sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydessä. Perusteltua on kysyä, miten oikeudenmukaisesti sairauspäivän karenssi sopii hyvinvointiyhteiskunnan ratkaisuihin, jotka on kehitetty vastaamaan hyvinvointitarpeisiin. Karenssin syvällinen pohtiminen on ollut riittämätöntä sairaan ihmisen "ihmisarvoisen kohtelun" kannalta.
"Sairastumisen käsite" on miellettävä siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun. Luettelossa olevat asiat johdattelevat vastuulliseen päätöksentekoon, jota perustuslaki edellyttää. Perustuslakivaliokunta puuttui aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon, jonka muistamme hyvin.
Nyt valvotaan "pakolaisten kotouttamista" ja "yhteiskuntaan integroitumista", jossa on onnistuttava. Eduskunnassa keskusteltiin kotouttamiseen liittyvistä asioista äskettäin. Pakolaiskysymykset ovat pitkällä ajalla tapahtuneita ulko- ja sisäpolitiikan päätösten seurauksia, joita nyt yritetään hallita. Päätöksenteossa on oltava "kokonaisvaltaista" hahmotuskykyä.
"Asunnottomuutta" koskevien asioiden ohella eduskunnan on pohdittava ja ratkaistava muitakin kysymyksiä. Mitä merkitsevät hyvinvoinnin kannalta vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset? Eduskunnalla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, joiden onnistuneet ratkaisut vaativat perustuslain suuntaamaa keinoa "oikeiden" päätösten tekemiseksi.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
"Yhteiskuntasopimuksesta" on puhuttu monta kertaa. Kun on seurannut kannanottoja, käsitteen sisällön analyysi on jäänyt vaillinaiseksi. "Sopimuskäsite" on yhteydessä siihen, millaisiksi palvelujärjestelmät halutaan "neuvotella". Asumisolojen pohdinta kuuluu tärkeänä osana "yhteiskuntasopimuksen" piiriin. Kilpailutekijät on liitetty palkkakustannusten suuruuteen.
Olisiko nyt YK:n teemapäivän aikoihin kilpailutettava päätöksenteossa tarvittavia "ajatuksia" keskenään? Palvelut ovat yhteydessä päätöksenteon ratkaisuihin, jotka toteutuvat esimerkiksi "asunnottomuuden" poistamisessa. Eduskunnan on tarkkaan seurattava, miten palvelujen tarvitsijat, muun muassa asunnottomat, kokevat asuntoja koskevat päätöksenteon ratkaisut.
Yhteiskunnan palveltavuus on yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon, joka näkyy eduskunnan suhtautumisessa "vihapuheisiin", "rasismiin" ja "asunnottomuuteen". Onnistuneet ratkaisut ovat yhteydessä johtajuuteen, jossa arvot ovat "kohdallaan". Vallankäyttöä on arvioitava, mitkä ovat julkisen vallan roolit toisiinsa nähden. Perustuslain mukaan hallitus on alisteinen eduskunnalle, joka on saanut oikeutuksensa kansalta.
Demokratiassa on tiedostettava "suppean" piirin vaikutus ja "jääviyden" ongelma. Luotettavuutta pohdittaessa on tiedettävä, mitä tarkoittavat käsitteet "muodollinen" ja "asiallinen" jääviys. Eduskunnalla ja hallituksella on yhteisvastuu päätöksenteosta, joka koskettaa "asunnottomuuden" kysymystä. "Valistuneita" päätöksiä tarvitaan vältettäessä eriarvoistumisen kehittymistä. Tilanteita on tiedostettu. Ottaisiko eduskunta vastaan kansalaisaloitteen, joka kiinnittäisi huomiota "asunnottomuuden" poistamiseen?
"Köyhyydessä ja syrjäytymisvaarassa" olevia ihmisiä kiinnostavat terveysasiat. Toimeentulokysymykset ovat ajankohtaisia. Terveysasioita on käsitelty sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydessä. Perusteltua on kysyä, miten oikeudenmukaisesti sairauspäivän karenssi sopii hyvinvointiyhteiskunnan ratkaisuihin, jotka on kehitetty vastaamaan hyvinvointitarpeisiin. Karenssin syvällinen pohtiminen on ollut riittämätöntä sairaan ihmisen "ihmisarvoisen kohtelun" kannalta.
"Sairastumisen käsite" on miellettävä siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun. Luettelossa olevat asiat johdattelevat vastuulliseen päätöksentekoon, jota perustuslaki edellyttää. Perustuslakivaliokunta puuttui aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon, jonka muistamme hyvin.
Nyt valvotaan "pakolaisten kotouttamista" ja "yhteiskuntaan integroitumista", jossa on onnistuttava. Eduskunnassa keskusteltiin kotouttamiseen liittyvistä asioista äskettäin. Pakolaiskysymykset ovat pitkällä ajalla tapahtuneita ulko- ja sisäpolitiikan päätösten seurauksia, joita nyt yritetään hallita. Päätöksenteossa on oltava "kokonaisvaltaista" hahmotuskykyä.
"Asunnottomuutta" koskevien asioiden ohella eduskunnan on pohdittava ja ratkaistava muitakin kysymyksiä. Mitä merkitsevät hyvinvoinnin kannalta vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset? Eduskunnalla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, joiden onnistuneet ratkaisut vaativat perustuslain suuntaamaa keinoa "oikeiden" päätösten tekemiseksi.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Valtiovallan toiminta on määritelty
Yhteiskunnassa on puhuttu usein kilpailutekijöistä, joita on esitetty muun muassa "yhteiskuntasopimusta" pohdittaessa. Kun on seurannut kannanottoja yhteiskuntasopimuksesta, käsitteen sisällön analyysi on jäänyt vaillinaiseksi. Eduskunnan tulee tarkkaan miettiä, miten palvelujen tarvitsijat kokevat mahdolliset päätöksenteon ratkaisut. Vallankäyttöä on myös arvioitava, mitkä ovat hallituksen ja eduskunnan roolit toisiinsa nähden. Perustuslain mukaan hallitus on alisteinen eduskunnalle, joka on saanut oikeutuksensa kansalta.
Perustuslaki takaa sen, että ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja asuinolot ovat turvallisia. Tavoite merkitsee sitä, että syrjäseutujenkin asiat on hoidettava. Liikenneratkaisujen on oltava kunnossa. Kevyen liikenteen väyliä tarvitaan koulujen läheisyyteen oppilaiden turvallisuuden vuoksi. Palvelujen kohdalla on miellettävä "kokonaisturvallisuus", jonka hahmottaminen vaatii erilaisia ponnistuksia.
Yhteiskunnan palveltavuus on yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon, joka näkyy esimerkiksi eduskunnan suhtautumisessa "vihapuheisiin ja rasismiin". Onnistuneet ratkaisut ovat yhteydessä johtajuuteen, jossa arvot ovat kohdallaan. Yhteiskunnassa tarvitaan "valistuneita päätöksiä", että vältetään eriarvoistumisen kehittymistä. Tilanteita on tiedostettu eri tavoin. Eduskunta on saanut kansalaisaloitteita käsiteltäväkseen.
Päätöksentekoa saattaa varjostaa haitallisesti "suppean piirin vaikutusvalta". Demokratiassa on tiedostettava jääviyden ongelma. Päätöksenteon luotettavuutta pohdittaessa on tiedettävä tarkoin, mitä tarkoittavat käsitteet "muodollinen ja asiallinen jääviys". Eduskunnassa tehtyjä ratkaisujen laatua arvioidaan siten, että koko eduskunnalla ja koko hallituksella on yhteisvastuu päätöksenteosta.
Arkielämässä pohditaan omakohtaisesti ja yleisesti myös "terveysasioita", joita eduskunnassa on käsitelty monta kertaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydessä. Eritoten nyt on kysyttävä, miten oikeudenmukaisesti sairauspäivän karenssi sopii hyvinvointiyhteiskunnan ratkaisuihin, jotka on kehitetty vastaamaan hyvinvointitarpeisiin. Karenssin syvällinen pohtiminen on ollut riittämätöntä sairaan ihmisen "ihmisarvoisen kohtelun" kannalta.
Eduskunnan päätöksenteossa "sairastumisen käsite" on sisäistettävä siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun. Tämä luettelo johtaa selvästi vastuulliseen päätöksentekoon, jota perustuslaki edellyttää. Perustuslakivaliokunta puuttui aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon, joka herättää aiheellisia kysymyksiä.
Perustuslakivaliokunta valvoo nyt myös "pakolaisten kotouttamista", yhteiskuntaan integroitumista, jossa on onnistuttava yhteiskunnan vakauden vuoksi. Eduskunnassa keskusteltiin kotouttamiseen liittyvistä asioista äskettäin. Pakolaiskysymykset ovat pitkällä ajalla tapahtuneita ulko- ja sisäpolitiikan päätösten seurauksia, joita nyt yritetään hallita. Päätöksenteossa on oltava "kokonaisvaltaista hahmotuskykyä", joka on tiedostettava.
Yhteiskunnan päätöksenteossa on ratkaistava muitakin hyvinvointia koskevia asioita, joita eduskunnan tulevilla "kyselytunneilla ja päätöksenteossa" ei voida sivuuttaa. On vastattava kysymyksiin, mitä merkitsevät ihmisten kannalta vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset. Eduskunnan päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, joiden ratkaisut vaativat perustuslain tarkkaa luentaa ja sisäistämistä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Perustuslaki takaa sen, että ihmisiä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja asuinolot ovat turvallisia. Tavoite merkitsee sitä, että syrjäseutujenkin asiat on hoidettava. Liikenneratkaisujen on oltava kunnossa. Kevyen liikenteen väyliä tarvitaan koulujen läheisyyteen oppilaiden turvallisuuden vuoksi. Palvelujen kohdalla on miellettävä "kokonaisturvallisuus", jonka hahmottaminen vaatii erilaisia ponnistuksia.
Yhteiskunnan palveltavuus on yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon, joka näkyy esimerkiksi eduskunnan suhtautumisessa "vihapuheisiin ja rasismiin". Onnistuneet ratkaisut ovat yhteydessä johtajuuteen, jossa arvot ovat kohdallaan. Yhteiskunnassa tarvitaan "valistuneita päätöksiä", että vältetään eriarvoistumisen kehittymistä. Tilanteita on tiedostettu eri tavoin. Eduskunta on saanut kansalaisaloitteita käsiteltäväkseen.
Päätöksentekoa saattaa varjostaa haitallisesti "suppean piirin vaikutusvalta". Demokratiassa on tiedostettava jääviyden ongelma. Päätöksenteon luotettavuutta pohdittaessa on tiedettävä tarkoin, mitä tarkoittavat käsitteet "muodollinen ja asiallinen jääviys". Eduskunnassa tehtyjä ratkaisujen laatua arvioidaan siten, että koko eduskunnalla ja koko hallituksella on yhteisvastuu päätöksenteosta.
Arkielämässä pohditaan omakohtaisesti ja yleisesti myös "terveysasioita", joita eduskunnassa on käsitelty monta kertaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteydessä. Eritoten nyt on kysyttävä, miten oikeudenmukaisesti sairauspäivän karenssi sopii hyvinvointiyhteiskunnan ratkaisuihin, jotka on kehitetty vastaamaan hyvinvointitarpeisiin. Karenssin syvällinen pohtiminen on ollut riittämätöntä sairaan ihmisen "ihmisarvoisen kohtelun" kannalta.
Eduskunnan päätöksenteossa "sairastumisen käsite" on sisäistettävä siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun. Tämä luettelo johtaa selvästi vastuulliseen päätöksentekoon, jota perustuslaki edellyttää. Perustuslakivaliokunta puuttui aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon, joka herättää aiheellisia kysymyksiä.
Perustuslakivaliokunta valvoo nyt myös "pakolaisten kotouttamista", yhteiskuntaan integroitumista, jossa on onnistuttava yhteiskunnan vakauden vuoksi. Eduskunnassa keskusteltiin kotouttamiseen liittyvistä asioista äskettäin. Pakolaiskysymykset ovat pitkällä ajalla tapahtuneita ulko- ja sisäpolitiikan päätösten seurauksia, joita nyt yritetään hallita. Päätöksenteossa on oltava "kokonaisvaltaista hahmotuskykyä", joka on tiedostettava.
Yhteiskunnan päätöksenteossa on ratkaistava muitakin hyvinvointia koskevia asioita, joita eduskunnan tulevilla "kyselytunneilla ja päätöksenteossa" ei voida sivuuttaa. On vastattava kysymyksiin, mitä merkitsevät ihmisten kannalta vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset. Eduskunnan päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, joiden ratkaisut vaativat perustuslain tarkkaa luentaa ja sisäistämistä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Eduskunta määrää tahdin
Eduskunta säätää yhteiskuntaa koskevat lait. Perustuslaki takaa sen, että kaikki ihmiset saavat oikeudenmukaisen kohtelun. Esimerkiksi liikenneratkaisujen on herätettävä turvallisuuden tunnetta, joka on yhteydessä liikenneasioiden järjestymiseen. Koulujen läheisyys vaatii muun muassa kevyen liikenteen väyliä oppilaiden turvallisuuden kannalta. Palveluja pohdittaessa on miellettävä kokonaisturvallisuus, jota Tampereen messuilla monipuolisesti käsiteltiin. Johtajuus on yhteydessä palvelujen laadukkuuteen.
Eduskunnan on turvattava puitteet, että ihmiset voivat liikkua turvallisesti koko maassa. Tavoite merkitsee sitä, että syrjäseutujenkin liikenneasiat on hoidettava. Eriarvoistumisen kehittymistä estetään "valistuneilla" päätöksillä. Liikenneasioiden onnistuminen on yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon. Liikenneasioita on yritetty parantaa adressien avulla: ihmiset joutuvat liikkumaan melko usein turvattomissa paikoissa liikenteen vilkastuessa.
Päätöksenteon on toimittava ajoissa, jolloin onnettomuusriskit vähenevät. Vaikeahkoja tilanteita on tiedostettu: esimerkiksi tarvittavia kevyen liikenteen väyliä on rakennettu. Toivottavasti päätöksenteossa tuetaan turvallista liikkumista.
Eduskunnassa on puhuttu ponnekkaasti myös palvelujen kilpailuttamisesta, joka on yhteydessä liikenneratkaisuihin. Liikennejärjestelyjen perustelut jäivät eduskunnassa äskettäin jotenkin "puolitiehen".
Päätöksenteossa on oltava aukoton jääviys. Oikeaa demokraattista päätöksentekoa saattaa varjostaa "suppean piirin vaikutusvalta", johon muut vain yhtyvät. Väite lienee aiheellinen yhteiskunnan toimintaa arvioitaessa. Päätöksenteon luotettavuutta pohdittaessa on tiedettävä tarkoin, mitä tarkoittavat käsitteet "muodollinen" ja "asiallinen" jääviys. Liikenneratkaisuja arvioitaessa on korostettava, että koko eduskunnalla ja koko hallituksella on yhteisvastuu päätöksenteon laadusta.
Eduskunnassa on käsitelty myös terveysasioita, jotka ovat yhteydessä liikenneasioihin. Liikenneonnettomuuksien kohdatessa on aiheellista kysyä, miten oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti sairauspäivän karenssi sopii onnettomuustilanteisiin. Eduskunnassa karenssin syvällinen pohtiminen on ollut riittämätöntä sairauden näkökulmasta. Terveysasioissa on tunnettava sairastumisen käsite jo inhimilliseltä kannalta eikä vain teoreettisesti.
Päätöksenteossa sairastumisen käsite on sisäistettävä siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun. Luettelo lienee ymmärrettävä "oikeiden" päätösten tekemistä varten. Hyvä ohjenuora on sellainen, että päätöksenteko tapahtuu perustuslain "hengessä": mietitään ihmisten hyvinvoinnin kannalta, miten tavoitteet saavutetaan.
Perustuslakivaliokunta joutui puuttumaan aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon. Perusteltua on kysyä jälkeenpäin, miksi näin kävi. Perustuslakivaliokunta valvoo nyt myös pakolaisten haastavaa kotouttamista, jossa ei saa epäonnistua. Kotouttamisessa arvioidaan yhteiskuntaan integroitumisen onnistumista. Pakolaiskysymykset ovat ulko- ja sisäpolitiikan päätöksenteon "satoa".
Eduskunnan päätöksenteossa on ratkaistava myös muita sisäpolitiikan alueen kysymyksiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta, mitä merkitsevät vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset. Eduskunnan päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, jotka vaativat perustuslain viitoittamaa "askeltamista".
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Eduskunnan on turvattava puitteet, että ihmiset voivat liikkua turvallisesti koko maassa. Tavoite merkitsee sitä, että syrjäseutujenkin liikenneasiat on hoidettava. Eriarvoistumisen kehittymistä estetään "valistuneilla" päätöksillä. Liikenneasioiden onnistuminen on yhteydessä arvopohjaiseen päätöksentekoon. Liikenneasioita on yritetty parantaa adressien avulla: ihmiset joutuvat liikkumaan melko usein turvattomissa paikoissa liikenteen vilkastuessa.
Päätöksenteon on toimittava ajoissa, jolloin onnettomuusriskit vähenevät. Vaikeahkoja tilanteita on tiedostettu: esimerkiksi tarvittavia kevyen liikenteen väyliä on rakennettu. Toivottavasti päätöksenteossa tuetaan turvallista liikkumista.
Eduskunnassa on puhuttu ponnekkaasti myös palvelujen kilpailuttamisesta, joka on yhteydessä liikenneratkaisuihin. Liikennejärjestelyjen perustelut jäivät eduskunnassa äskettäin jotenkin "puolitiehen".
Päätöksenteossa on oltava aukoton jääviys. Oikeaa demokraattista päätöksentekoa saattaa varjostaa "suppean piirin vaikutusvalta", johon muut vain yhtyvät. Väite lienee aiheellinen yhteiskunnan toimintaa arvioitaessa. Päätöksenteon luotettavuutta pohdittaessa on tiedettävä tarkoin, mitä tarkoittavat käsitteet "muodollinen" ja "asiallinen" jääviys. Liikenneratkaisuja arvioitaessa on korostettava, että koko eduskunnalla ja koko hallituksella on yhteisvastuu päätöksenteon laadusta.
Eduskunnassa on käsitelty myös terveysasioita, jotka ovat yhteydessä liikenneasioihin. Liikenneonnettomuuksien kohdatessa on aiheellista kysyä, miten oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti sairauspäivän karenssi sopii onnettomuustilanteisiin. Eduskunnassa karenssin syvällinen pohtiminen on ollut riittämätöntä sairauden näkökulmasta. Terveysasioissa on tunnettava sairastumisen käsite jo inhimilliseltä kannalta eikä vain teoreettisesti.
Päätöksenteossa sairastumisen käsite on sisäistettävä siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun. Luettelo lienee ymmärrettävä "oikeiden" päätösten tekemistä varten. Hyvä ohjenuora on sellainen, että päätöksenteko tapahtuu perustuslain "hengessä": mietitään ihmisten hyvinvoinnin kannalta, miten tavoitteet saavutetaan.
Perustuslakivaliokunta joutui puuttumaan aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon päätöksentekoon. Perusteltua on kysyä jälkeenpäin, miksi näin kävi. Perustuslakivaliokunta valvoo nyt myös pakolaisten haastavaa kotouttamista, jossa ei saa epäonnistua. Kotouttamisessa arvioidaan yhteiskuntaan integroitumisen onnistumista. Pakolaiskysymykset ovat ulko- ja sisäpolitiikan päätöksenteon "satoa".
Eduskunnan päätöksenteossa on ratkaistava myös muita sisäpolitiikan alueen kysymyksiä ihmisten hyvinvoinnin kannalta, mitä merkitsevät vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset. Eduskunnan päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia haasteita, jotka vaativat perustuslain viitoittamaa "askeltamista".
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
torstai 1. lokakuuta 2015
Eduskunnassa kysellään
Hyvää johtajuutta tarvitaan, kun kehitetään koko maata koskevia liikenneratkaisuja. Eduskunnan kyselytunnilla käyty keskustelu jäi "ilmaan", miten on tarkoitus edetä liikenneasioissa. Ihmisten on voitava liikkua vaivattomasti ja turvallisesti koko maan alueella. Tämä tavoite on yhteydessä arvopohjaiseen ajatteluun ja suunnitteluun. Yhteiskunnan eriarvoistumisen kehittymistä vältetään "viisailla" ratkaisuilla. Perustuslaki velvoittaa koko maan oikeudenmukaista kohtelua. Päätöksenteossa on tiedostettava yhteiskunnan moniulotteisuus.
Järjestettävien liikenneratkaisujen on herätettävä turvallisuuden tunnetta. Ihmisten elämää pohdittaessa on miellettävä niin sanottua kokonaisturvallisuus, josta Tampereen messuilla äskettäin keskusteltiin. Tampereen messujen anti lienee tuttu eduskunnan kansanedustajille ja muillekin päättäjille.
Eduskunnan kyselytunnilla puhuttiin toiminnan kilpailuttamisesta. Ratkaisuja ja hankintoja tehtäessä on pidettävä kirkkaana mielessä jääviys, jonka tulee olla aukoton. "Oikeaa" päätöksentekoa saattaa varjostaa tiettyjen tahojen "vaikutusvalta", johon muut vain yhtyvät.
Perusteltua on kysyä koko maan liikenneratkaisuja kehitettäessä, millainen on koko hallituksen ja eduskunnan yhteisvastuu päätöksiä tehtäessä. Päätöksenteon luotettavuutta arvioitaessa on tiedettävä, mitä tarkoitetaan "muodollisella" ja "asiallisella" jääviydellä.
Eduskunnan kyselytunnilla käsiteltiin myös terveysasioita, jotka koskettavat liikenneasioita. Liikenneonnettomuuksissa tapahtuvien vammautumisten kohdatessa on perusteltua kysyä, miten oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti sairauspäivän karenssi sopii tilanteeseen. Eduskunnan kyselytunnilla karenssin syvällinen pohtiminen ohitettiin.
Terveysasioissa on tunnettava sairastumisen käsite. Sairastuminen on sisäistettävä päätöksenteossa siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun.
Sosiaali- ja terveysasioissa päätöksenteon on oltava sellainen, että toiminta tapahtuu perustuslain "hengessä" oikeudenmukaisesti. Päätöksenteossa on mietittävä tarkoin, miten tavoitteet saavutetaan. Mainittakoon, että perustuslakivaliokunta joutui puuttumaan aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta valvoo nyt myös ajankohtaista pakolaisten kotouttamista, jota eduskunnan kyselytunnilla sivuttiin niukasti.
Yhteiskunnan vastuulla olevaa kotouttamista arvioidaan, miten vastaanottokeskukset toimivat ruokailupalveluineen ja miten yhteiskuntaan integroitumista edistetään. Pohditaan myös sitä, miten "kansainvaelluksia" muistuttava tilanne saadaan pysymään hallinnassa. Mietitään myös sitä, lisääntyvätkö pakolaisvirrat tänne pohjoiseen vieläkin suuremmiksi. Pakolaiskysymykset ovat ulko- ja sisäpoliittisten päätösten seurauksia.
Maamme sisäpoliittisessa päätöksenteossa on ratkaistava myös muita asioita ihmisten hyvinvoinnin kannalta, mitä merkitsevät vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset. Päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia kysymyksiä, jotka vaativat "viisaita" vastauksia.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Järjestettävien liikenneratkaisujen on herätettävä turvallisuuden tunnetta. Ihmisten elämää pohdittaessa on miellettävä niin sanottua kokonaisturvallisuus, josta Tampereen messuilla äskettäin keskusteltiin. Tampereen messujen anti lienee tuttu eduskunnan kansanedustajille ja muillekin päättäjille.
Eduskunnan kyselytunnilla puhuttiin toiminnan kilpailuttamisesta. Ratkaisuja ja hankintoja tehtäessä on pidettävä kirkkaana mielessä jääviys, jonka tulee olla aukoton. "Oikeaa" päätöksentekoa saattaa varjostaa tiettyjen tahojen "vaikutusvalta", johon muut vain yhtyvät.
Perusteltua on kysyä koko maan liikenneratkaisuja kehitettäessä, millainen on koko hallituksen ja eduskunnan yhteisvastuu päätöksiä tehtäessä. Päätöksenteon luotettavuutta arvioitaessa on tiedettävä, mitä tarkoitetaan "muodollisella" ja "asiallisella" jääviydellä.
Eduskunnan kyselytunnilla käsiteltiin myös terveysasioita, jotka koskettavat liikenneasioita. Liikenneonnettomuuksissa tapahtuvien vammautumisten kohdatessa on perusteltua kysyä, miten oikeudenmukaisesti ja ihmisarvoisesti sairauspäivän karenssi sopii tilanteeseen. Eduskunnan kyselytunnilla karenssin syvällinen pohtiminen ohitettiin.
Terveysasioissa on tunnettava sairastumisen käsite. Sairastuminen on sisäistettävä päätöksenteossa siten, että sairaudentila on sosiaalisesti oikeutettu, sairastunut on vapautunut roolivelvoitteistaan ja syytön omaan tilaansa, sairastuneen ajatellaan olevan yhteistyössä apua tarjoavan kanssa ja hyväksyvän saadun avun.
Sosiaali- ja terveysasioissa päätöksenteon on oltava sellainen, että toiminta tapahtuu perustuslain "hengessä" oikeudenmukaisesti. Päätöksenteossa on mietittävä tarkoin, miten tavoitteet saavutetaan. Mainittakoon, että perustuslakivaliokunta joutui puuttumaan aikoinaan sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta valvoo nyt myös ajankohtaista pakolaisten kotouttamista, jota eduskunnan kyselytunnilla sivuttiin niukasti.
Yhteiskunnan vastuulla olevaa kotouttamista arvioidaan, miten vastaanottokeskukset toimivat ruokailupalveluineen ja miten yhteiskuntaan integroitumista edistetään. Pohditaan myös sitä, miten "kansainvaelluksia" muistuttava tilanne saadaan pysymään hallinnassa. Mietitään myös sitä, lisääntyvätkö pakolaisvirrat tänne pohjoiseen vieläkin suuremmiksi. Pakolaiskysymykset ovat ulko- ja sisäpoliittisten päätösten seurauksia.
Maamme sisäpoliittisessa päätöksenteossa on ratkaistava myös muita asioita ihmisten hyvinvoinnin kannalta, mitä merkitsevät vuosilomaoikeuden lyhentämiset, lomarahojen osittaiset leikkaukset, loppiaisen ja helatorstain palkattomuus ja koulutusleikkaukset. Päätöksenteolla on edessään myös kuntarakenteita, velkaantumista, työllisyyden parantamista koskevia kysymyksiä, jotka vaativat "viisaita" vastauksia.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)