PÄÄTÖSTEN VAIKUTUKSET OMAKOHTAISIA ARVIOINTEJA

Yhteiskuntapolitiikkaa voidaan tarkastella muun muassa siltä kannalta, miten se järjestää palvelujen tarjonnan ja rahoituksen. Palvelujen käyttäjät arvioivat tehtyjä ratkaisuja, jotka he kokevat omakohtaisesti. Toiminnan arvostaminen ilmenee siinä, miten tyytyväisiä he ovat saamiinsa palveluihin. Palvelujen kohdalla voidaan puhua esimerkiksi hyvinvointipalvelujen käsitteestä, jota olen pohtinut tutkimusteni yhteydessä. Hyvinvointipalvelujen käsite on tarkoituksenmukainen palvelujen käyttäjän kannalta. Tässä tapauksessa kyse on niistä palveluista, jotka edistävät yksilötason hyvinvointia ja tyydyttävät hänen tarpeitaan. Käytännössä sillä tarkoitetaan paikallistason keskeisiä toiminta-alueita. Yhteiskunnan palveluja tarkasteltaessa tärkeitä käsitteitä ovat myös integroituminen ja sen negaatio. Kun tutkitaan muun muassa koulutuksen laatua, eri koulutusjärjestelmät ja tavoitteellinen koulunpito ovat myös pohdittavia asioita. Koulutuspolitiikan ilmenemistä voidaan selvittää paikallisella tasolla. Koulutuspalvelujen tutkiminen etenee silloin esimerkiksi peruskoulusta toisen asteen koulutukseen. Koulutuksen nivelvaiheen tieto auttaa opetussuunnitelmien kehittelyä. Koulutusjärjestelmät ovat tärkeitä hyvinvoinnin osatekijöitä. Niiden tuottaminen on siirtynyt hyvinvointivaltion kehityksen myötä lähiyhteisöltä yhteiskunnan, lähinnä kunnan ja kuntayhtymän, organisoimaksi. Saatujen tutkimustulosten kohdalla on perusteltua arvioida sitä, miten on onnistuttu pääsemään teoreettisista käsitteistä käytännön tutkimustoimintaan. Tutkimustulosten avulla kuvataan koulutuspolitiikan todellisuutta. Paikallisella tasolla on hyvä selvittää, miten koulutuspolitiikan tavoitteenasettelut toteutuvat ja kohtaavat palvelujen tarvitsijoiden koulutustarpeet. Koululainsäädäntö ohjaa tavoitteellista koulunpidon suunnittelua. Lainsäädännön velvoittamana palvelujen järjestäjän on seurattava palvelujärjestelmän laadun kehittymistä. Suunnittelun ja päätöksenteon menettelyt vaikuttavat palveluihin kohdistuvaan arvostukseen. Uusia palvelujen haasteina ovat palveluja koskevat yksityistämisvaateet.

Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Kuopio

KASVUA TURVAAVIA RATKAISUJA EDISTETTÄVÄ

Yhteiskunnassa on tärkeää arvioida harjoitetun perhepolitiikan laatua. Perustellusti voidaan kysyä, miten hyvin suunnittelun ja päätöksenteon menettelyt ovat tukeneet lasten ja nuorten kehitysprosessia. Tutkimuksissani olen syventynyt palvelujen tuottamisen ja rahoittamisen malleihin, jotka esittävät muun muassa perheiden hyvinvointikysymyksiä. Mallit osoittavat arvolähtökohtien ja priorisoinnin merkitystä hyvinvoinnin rakentumisessa. Perheiden hyvinvoinnin kehittyminen on riippuvaista palvelujen järjestelyistä. Kasvatuksen tuloksia on mahdollista arvioida varhaiskasvatuksesta lähtien. Voidaan esimerkiksi todeta, että kodin turvallinen, tasapainoinen ja kannustava ilmapiiri tukee lasta myöhemmin koulutyössä. Jos kasvatustavoitteena on itsenäistää lapset varhain, menettely voi lisätä turvattomuutta. Vanhempien tulisikin varata riittävästi aikaa lapsen kasvulle. Tutkimukset osoittavat lisäksi äidin ja isän suurta merkitystä lasten koulunkäynnin tukena ja turvana. Kyseinen kasvatustieto antanee pohdinnan aihetta syrjäytymistä koskevaan keskusteluun maassamme. Yleisenä tavoitteena on oltava sellainen järjestelmä ja elinolot, että kansalaisilla olisi mahdollisimman hyvät edellytykset tyydyttää fysiologisia ja turvallisuuden tarpeitaan. Niiden ohella ovat myös yhteenkuuluvuuden ja rakkauden sekä itsensä toteuttamisen tarpeiden tyydyttäminen merkittävää hyvinvoinnin kannalta. Kehitys on jossain määrin huonontunut: lapset ja nuoret joutuvat elämään melko usein sellaisissa kasvuympäristöissä, jotka eivät ole aina myönteisiä kasvun kannalta. Tästä on ollut seurauksena lastensuojelullisia toimia. Lasten turvallisuutta uhkaavia tekijöitä on pyritty ratkaisemaan tekemällä jopa huostaanottopäätöksiä. Perheyhteisyystekijät, joita ovat perheen rakenne, toimivuus ja sisäiset suhteet, ovat tärkeitä perheiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Kasvatettavien toimintaympäristöä ei voida myöskään sivuuttaa arvioitaessa sosialisaatioprosessia. Myönteistä prosessia ovat edistämässä vuorovaikutus samanikäisten kanssa sekä leikki-, toiminta- ja harrastusmahdollisuudet. Perheen sosiaalinen ympäristö, joka käyttää tukea ja kontrollia, vaikuttaa myös myönteisesti kehitykseen. Jos vanhemmilla ei ole riittäviä voimavaroja turvata lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittymistä, yhteiskunnan velvollisuus on silloin tukea heitä mahdollisimman hyvin. Kehittyvät ongelmat saattavat muuten kärjistyä. Yhteiskunnassa toteutuu niin sanottu hyötyperiaate, jos ehkäistään sosiaalisia ongelmia ja lievennetään haittavaikutuksia. Kun puututaan perhettä koskeviin ratkaisuihin, on mietittävä kuitenkin tarkoin, miten pitkälle ulottuu perheen itsenäinen päätöksenteko arvioitaessa lasten ja nuorten kasvatustehtävää. Oikeudenmukaisuuden periaate on myös hyväksytty arvo, jonka mukaan yhteiskuntaa kehitetään kansalaisten perustarpeiden eli olemassaolon, yhteisyyden ja kasvun turvaamiseksi.



Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio

OPETUSMINISTERIÖ KOULUTUKSEN JOHTAMISEN HAASTEIDEN EDESSÄ

Yhteiskunnassa pyritään toteuttamaan niin sanottua elinikäisen koulutuksen periaatetta. Käsite viestittää sitä, että yhteiskunnassa on koulutuspalveluja, jotka edistävät käyttäjien hyvinvointia ja tyydyttävät heidän tarpeitaan. Koulutus on hyvinvointitekijä, joka vaikuttaa koulutettavien yhteiskuntaan integroitumiseen. Vastakkainen käsite – syrjäytymisvaara - tarkoittaa puolestaan vaikeutta saada tarvittavia yhteis­kunnan tuottamia palveluja. Koulutuspalveluja kehit­ettäessä joudutaan ottamaan huo­mioon yhä enemmän koulutuksen tarvitsijoiden kulttuuritausta. Maahanmuuttajien kohdalla pohditaan esimerkiksi, mitkä hyvinvointitekijät vaikuttavat parhaiten kotoutumiseen. Yksilötasolla voi esiintyä tarpeentyydytyksen vajetta, jos ei saa haluamiaan koulutuspalveluja. Syrjäy­tymisvaaraa on myös silloin, kun joudutaan suoritettujen opiskelijavalintojen vuoksi koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Kyseises­sä tilanteessa vai­keutuvat mahdollisuudet saada niitä tietoja ja taitoja, joita tar­vitaan yhteis­kunnassa. Tutkimuksissa on osoitettu monin tavoin koulutuspalvelujen tärkeyttä kansalaisten hyvinvoinnille. Koulutuspalvelut määritelläänkin luonteensa vuoksi kuuluviksi peruspalveluihin. Käsitteellä peruspalvelut viitataan perustarpeiden tyydyttämiseen. Näkökulmasta riippuen puhutaan myös hyvinvointipalvelujen käsitteestä. Hyvinvointipalvelujen käsite on tarkoituksenmukainen käsite koulutuspalvelujen käyttäjän kannalta. Kasvatuksen ja opetuksen tarvitsijat ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuottamista ja rahoittamista palvelujärjestelmistä, joista tarvitaan arviointitietoa pohdittaessa palvelujen tärkeysjärjestystä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa priorisointi on ajankohtainen käsite tarkasteltaessa hyvinvointitarpeiden tyydyttämistä. Hyvinvointipalvelujen laatua tutkittaessa määritellään kaikkien arvioitavien palvelujen painoarvo, joiden avulla muodostetaan tärkeysjärjestys. Taloudelliset tekijät vaikuttavat tavoitteiden toteuttamiseen: hyvinvointipalveluja tuotetaan siihen saakka, kun on varaa. Priorisointia voidaan harjoittaa myös negatiivisesti, jolloin kirjataan vähiten arvostetut asiat järjestykseen. Priorisointia on mahdollista tarkastella hyvinvointikysymyksenä, miten koulutuspolitiikan tavoitteenasettelut realisoituvat ja kohtaavat kuntalaisten koulutustarpeet. Koulutuspalveluihin on kohdistunut yhteiskunnallisia muutospaineita. Uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut suuntaamassa kuntien kasvatus- ja opetustointa. Kyseisen koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat nähtävissä tulevaisuudessa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä yhteiskunnassa? Suunnittelun ja päätöksenteon avulla voidaan vaikuttaa koulutuspalvelujen laatuun ja myös yleiseen arvostukseen, jotka ovat yhteydessä palvelujen tarvitsijoiden koettuihin ratkaisuihin. Ajankohtaisena haasteena on myös pohtia, miten perehdytetään kansalaiset mediaympäristön vaatimien koulutustavoitteiden saavuttamiseen.

Terveisin

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi


Kuopio