Koulutus on yhteiskunnassa hyvinvointitekijä, jonka arvoa ei voi liikaa tähdentää yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Se on aikansa tuote, jonka kehittäminen on tapahtunut vaiheittain. Koulutuksen uudistamista on puolestaan ohjannut tarvittava lainsäädäntö. Säädetyt lait sisältävät niitä koulutuksen suunnitteluperiaatteita, jotka tyydyttävät yhteiskunnan koulutustarpeita. Opetusta ja koulukasvatusta varten säädetyt lait kattavat yliopistoissa ja korkeakouluissa järjestettävän koulutuksen ohella opetusministeriön alaisen muun tarvittavan koulutuksen.
Koululainuudistusten yhteydessä voidaan puhua kulttuurisista uudisteista, jotka sisältävät koululainsäädännön arvolähtökohtia. Koulutuksesta vastuussa olevat suunnittelijat ja päättävät henkilöt joutuvat miettimään tarkoin lainsäädännön sisältämiä koulutuspoliittisia velvoitteita, miten ne toteutuisivat parhaiten käytännön tasolla.
Koulutuspoliittisia hyvinvointimenettelyjä voidaan lähestyä koulutuksellisen tasa-arvon käsitteen pohjalta. Esimerkiksi koulutuksellista yhdenvertaisuutta arvioitaessa priorisointinäkökulma on yhteydessä opiskelijoiden koulutukseen valikoitumiseen, opinnoissa menestymiseen, työelämään sijoittumiseen ja työelämässä menestymiseen. Hyvinvointitavoitteet yksilötasolla toteutuvat parhaiten, jos henkilöllä on mahdollisuus jatkuvaan koulutukseen, jota hän tarvitsee eri elämäntilanteissa.
Koulutuksen kehittämiseen on kiinnitetty huomiota myös mietinnöissä, joissa otetaan kantaa koulutettavien mahdollisuuteen integroitua järjestettyihin koulutuspalveluihin. Tavoitteen toteutuminen ei tulisi riippua varallisuudesta, asuinpaikasta eikä sukupuolesta. Elinikäisen koulutuksen periaatteen käsite on ollut myös usein esillä julkisuudessa.
Koulutuspolitiikassa avainsana on muutos, jonka kanssa koulutoimen parissa työskentelevät vastuulliset tahot ovat tekemisissä. Toiminnassa tähdentyy vuorovaikutuksen merkitys. Koulutuksen laadun ymmärtämistä auttaa tutkimus, jonka avulla selvitetään hyvinvointitavoitteiden toteutumista. Koulutuksen avulla saavutettu ammatillinen osaaminen edistää myös yhteiskunnan kehittämistä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
HYVINVOINTI - Hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnan järjestämät palvelut, joiden laadusta kansalaiset tekevät johtopäätöksiä.
maanantai 5. lokakuuta 2009
tiistai 12. toukokuuta 2009
LUOVIIN AJATTELIJOIHIN KANNATTAA TUTUSTUA
Historiassa ovat vaikuttaneet monet henkilöt, muun muassa J. V. Snellman, jonka merkkipäivää vietetään tänään. Hän on vaikuttanut yhteiskunnalliseen ajatteluun, jonka merkitystä on pohdittu monessa yhteydessä, esimerkiksi hänen syntymänsä 200-vuotisjuhlavuonna. Snellmania koskevat asiat ovat tulleet itselleni läheiseksi toimiessani Kuopion Snellman-instituuttiin liittyvässä päätöksenteossa. Puheena oleva merkkihenkilö halusi kehittää jatkuvasti itseään lähtiessään muun muassa aikoinaan opiskelemaan Keski-Eurooppaan. Hän on esimerkki aikuisopiskelijasta, joka on ymmärtänyt kansainvälisyyden merkityksen arvon. Snellman on ymmärtänyt myös suomen kielen käyttöarvon opetuksen välineenä ja kirjallisuudessa. Hänen mielestään yhteiskunta ja talouselämä tarvitsevat myös hyvinvoinnin kehittämisen kannalta oman rahan. Ajatuksiaan kansalaisten tietoon Snellman pyrki tuomaan esille julkaisemissaan sanomalehdissä. Asiasisältöjä hän julkaisi sekä suomen että ruotsin kielellä tarkoituksenmukaisella tavalla lukijoita ajatellen. Sanomalehtien avulla oli tarkoitus lisätä kansalaisten tarvitsemia tietoja ja taitoja. Kielikysymykset ja koululaitosta koskevat asiat olivat myös esillä. Sanomalehdissä esitetyt asiat eivät olleet aina kaikkien mieleen, kuten eivät ole nytkään. Snellman käytti omana aikanaan tärkeänä viestintäkanavanaan sanomalehteä, mikä menettely on säilyttänyt asemansa, vaikka jossain vaiheessa arvioitiin kehityksen menevän toiseenkin suuntaan. Snellmanin syntymän 200-vuotisjuhlavuonna julkaistiin suomen kielellä Snellmanin kirjoittama laaja kirjoitustuotanto. Onnistuin saamaan kyseisen kiinnostavan tuotannon itselleni perehtymistä ja tarkempaa tutkimista varten. Miten tehokkaasti tuottelias Snellman olisikaan vaikuttanut aikanaan yhteiskuntaan, jos hänellä olisi ollut käytettävissään tämänhetkiset yleisessä käytössä olevat TVT-viestintävälineet? Miten monta yhteiskunnan kehittämiseen liittyvää blogia hän olisi ehtinyt kirjoittaa verkkoon, voidaan vain arvailla.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
PALVELUJEN TOIMINTAVARMUUTTA ARVIOITAVA
Tarkkaavaisina seurataan yhteiskunnan palvelujärjestelmän kehitystä ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuuden näköaloja. Samalla arvioidaan suunnittelun ja päätöksenteon ratkaisuja, joiden tulokset koetaan läheisinä arkikokemusten kautta. Kuntien taloudellisten voimavarojen kohdalla joudutaan miettimään sitä, miten hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja rahoittaminen järjestyy. Voidaan päätyä sellaiseen ajatteluun, että julkisia hyvinvointipalveluja halutaan muuttaa entistä enemmän omavastuisiksi ja markkinoiden tuotettaviksi. Politiikan muutos on yhteydessä priorisoinnin käsitteeseen, jota käytetään melko yleisesti sen sisältöä syvällisemmin pohtimatta. Priorisointia voidaan arvioida yleisellä tasolla, miten yhteiskuntapolitiikan tavoitteenasettelut realisoituvat ja kohtaavat kansalaisten hyvinvointitarpeet. Esimerkiksi tyytyväisyys palveluihin ilmentää tarjolla olevien ratkaisujen laatua, joka on yhteydessä muun muassa palveluyksikön toimintavarmuuteen. Hyvinvointiin vaikuttavat yhteiskunnan palvelut, joiden laadusta kansalaiset tekevät johtopäätöksiä.
Palvelujen kehitystä arvioitaessa voidaan hyödyntää tutkimusta ja sen johtopäätöksiä. Tutkimuksen tekeminen on yhteydessä perusteltuun viitekehykseen. Käytettyjen tutkimusmenettelyjen avulla selvitetään sitä, miten kansalaisten, luottamushenkilöiden ja yhteiskunnan palvelujen muodostama systeemi toimii esimerkiksi paikallistason yhteiskuntapolitiikassa. Tutkimuksen avulla on tarkoituksena arvioida muun muassa koulutuspalvelujen laatua koulutuksen tarvitsijoiden hyvinvoinnin kannalta. Vallitseva yhteiskuntapolitiikka on keskeisessä asemassa koulutuspolitiikkaa suunnattaessa.
Palveluja järjestettäessä esimerkiksi uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut suuntaamassa yhä enemmän kuntien kasvatus- ja opetustointa. Harjoitettavan koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset seuraukset nähdään myöhemmin. Miten toteutuu koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä maassamme? Yhteiskuntapolitiikan normatiiviset linjaukset ja valittavat hyvinvointipalveluratkaisut ovat muutoksenalaisia myös Euroopan unionin alueella. Kun pyritään niin sanottua oppivaa yhteiskuntaa kohti, voidaan tähdentää kansallisesti eettisiin normeihin sitoutumalla omia taloudellisia ratkaisuja kehitettäessä koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Palvelujen kehitystä arvioitaessa voidaan hyödyntää tutkimusta ja sen johtopäätöksiä. Tutkimuksen tekeminen on yhteydessä perusteltuun viitekehykseen. Käytettyjen tutkimusmenettelyjen avulla selvitetään sitä, miten kansalaisten, luottamushenkilöiden ja yhteiskunnan palvelujen muodostama systeemi toimii esimerkiksi paikallistason yhteiskuntapolitiikassa. Tutkimuksen avulla on tarkoituksena arvioida muun muassa koulutuspalvelujen laatua koulutuksen tarvitsijoiden hyvinvoinnin kannalta. Vallitseva yhteiskuntapolitiikka on keskeisessä asemassa koulutuspolitiikkaa suunnattaessa.
Palveluja järjestettäessä esimerkiksi uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut suuntaamassa yhä enemmän kuntien kasvatus- ja opetustointa. Harjoitettavan koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset seuraukset nähdään myöhemmin. Miten toteutuu koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä maassamme? Yhteiskuntapolitiikan normatiiviset linjaukset ja valittavat hyvinvointipalveluratkaisut ovat muutoksenalaisia myös Euroopan unionin alueella. Kun pyritään niin sanottua oppivaa yhteiskuntaa kohti, voidaan tähdentää kansallisesti eettisiin normeihin sitoutumalla omia taloudellisia ratkaisuja kehitettäessä koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
tiistai 13. tammikuuta 2009
JATKOKOULUTUS YHTEISKUNNAN HAASTE
Julkisuudessa esitettiin esimerkki aikuiskoulutuksen alalta, jossa saavutettiin ylemmän koulutustason tutkinto jatkokoulutuksen avulla. Koulutusta oli lähiopetuksena ja täydennyskursseina, joiden laajuudet yhteiskunta on määritellyt koulutustavoitteiden kannalta. Kun koulutus tapahtui työn ohella, se on vaatinut koulutukseen osallistujilta motivoituneisuutta, joka ilmeni myös haastatteluissa. Omakohtaisesti tunnen työn ohella tapahtuvan opiskelun erittäin läheisenä. Koulutusmotivaation kriteerejä, joita ovat minäsuuntautuneisuus, sosiaalinen suuntautuneisuus ja yhteiskunnallinen suuntautuneisuus, on mahdollista soveltaa puheena olevaan koulutustapahtumaan. Aikuiskoulutuksen suunnittelu on haasteellista, sillä koulutukseen osallistujilla voi olla hyvin erilainen tausta ja erityisosaaminen. Erityisosaamista on muun muassa aikaisemmin hankitut TVT-taidot, joiden merkitystä yhteiskunnassa ei voida sivuuttaa opetuksen pedagogisia soveltavia ratkaisuja tehtäessä. Aikuiskoulutuksen opetussisältöä ohjaa opetussuunnitelma, jonka kehittelyssä huomioidaan yhä enemmän koulutusta tarvitsevien kulttuuritausta. Koulutustavoitteiden saavuttamisessa joudutaan kiinnittämään huomiota niihin opetus- ja kasvatusmenetelmiin, jotka ovat sopivia aikuisille palvellen heidän yksilöllisiä koulutustarpeitaan. Yksilölliset koulutustavoitteet voivat poiketa toisistaan esimerkiksi yhteiskunnallisen kokemuksen määrästä johtuen, tai mikä on kunkin suhtautuminen suoritettaviin tehtäviin ja tavoiteltavaan oppimiseen. Edellä mainitut tekijät ovat yhteydessä yksilöllisiin asenteisiin. Koulutusta koskevat tavoitteenasettelut ovat arvoperustaista toimintaa, jota käytännössä pyritään toteuttamaan eri tavoin. Tutkimuksen avulla on mahdollista selvittää yksilön ja yhteiskunnan koulutustarpeiden tyydyttämistä. Tässä esimerkkitapauksessa koulutuksen suunnittelu lähtee yhteiskunnan koulutustarpeista. Yhteiskunnan arvioimat koulutustavoitteet eivät kuitenkaan toteudu ilman yksilötason motivoituneisuutta, sillä koulutukseen hakeutuminen on puheena olevassa tapauksessa vapaaehtoista. Koulutuksen pohtiminen on ajankohtaista, sillä lainsäädännöstä johtuvat tavoitteenasettelut ovat muutoksenalaisia. Muutokset koskettavat koulutusta yleensä ja valintaperusteita, jotka vaikuttavat yksilötason koulutusratkaisuihin. Harkitseeko koulutukseen motivoitunut aikuisopiskelija muita sivuavia ratkaisuja, jos ei tule kilpailun kautta valituksi? Koulutuksen tarkoituksena on luoda ajan tasalla oleva opiskeluympäristö, joka tukee mahdollisimman hyvin aikuisopiskelijoiden koulutustavoitteiden saavuttamista. Onnistunut koulutuksen suunnittelu ja toteutus lisäävät opiskelijoiden motivaatiota itsensä kehittämiseen, joka vaikuttaa yksilötasolla hyvinvointiin ja elämänlaatuun sekä koulutusyhteiskuntaan integroitumiseen.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
YHTEISKUNNAN OLTAVA PALVELUKYKYINEN
Suunnittelussa ja päätöksenteossa on merkittävää kiinnittää huomiota hyvinvoinnin kannalta työllisyyden, sosiaaliturvan ja palvelujen kehittämiseen yhteiskunnassa. Voidaan myös puhua yleisesti yhteiskunnan palvelukykyisyydestä. Hyvinvointiratkaisuja tehtäessä joudutaan miettimään käytettävissä olevia resursseja. Informaatioyhteiskuntaa koskevat haasteet, epävarmuuden hallinta ja strateginen johtaminen ovat lisäksi tekijöitä, jotka edellyttävät syvällistä paneutumista. Yhteiskunnassa on muitakin asioita, jotka on ratkaistava, esimerkiksi syrjäytymisen estäminen. Järkevää suunnitteluprosessia ohjaavat perustellut tavoitteet ja valitut keinot hyvinvointitavoitteiden saavuttamiseksi. Kokonaisvaltaisen suunnittelun ohella on käytettävissä tilannekohtaisia toimintoja. Tässä yhteydessä tavoitteena on ratkaista kysymyksiä aina yksi kerrallaan, sillä laajoja kokonaisuuksia on melko usein vaikeahko hallita. Suunnittelussa voidaan tähdentää ihmiskeskeisyyttä ja sosiaalista oppimista. Silloin pyritään hahmottamaan niitä keinoja, joiden avulla yhteiskunta voisi muuttua niin sanotuksi itseorganisoituvaksi oppimisyhteisöksi. Hyvinvoinnin kannalta puhutaan myös oppivan yhteiskunnan käsitteestä, joka sisältää humanistista tavoiteajattelua. Suunnittelussa voidaan ottaa huomioon yksilöiden ja organisaatioiden kehitysprosesseja ja korostaa keskustelun ja ymmärtämisen merkitystä. Humanistinen suunnitteluajattelu on enemmän kommunikatiivista kuin tavoitteellista. Kyseinen suunnittelu ei ole ollut yhteiskunnassa niin keskeinen kuin rationalistinen suunnittelu. Hyvinvointia edistävä suunnittelu edellyttää huolellista ennakkovalmistelua.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
PALVELUJEN KEHITTÄMINEN HAASTEIDEN EDESSÄ
Yhteiskunnassa järjestetään palveluja, joiden tarkoitus on tyydyttää hyvinvointitarpeita. Kuntalaissa esitetään tavoitteet, jotka määrittelevät toiminnan sisältöä, palvelujen mitoitusta ja palvelujen sijoittamista kunnan alueelle. Suunnitelmat perustuvat erilaisiin valintaratkaisuihin. Olen tutkinut ja arvioinut kunnallisten palvelujen laatua yleensä ja hyvinvointipalvelujen murrosta erityisesti koulutuspalvelujen näkökulmasta. Siinä yhteydessä olen tarkastellut koulutuksen saatavuutta ja oppimisympäristön laatutekijöitä sekä palvelujen rahoittamista. Koulutustarpeiden tyydyttämistä voidaan arvioida myös tutkintojen kilpailukyvyn, jatkokoulutusmahdollisuuksien ja palvelujen katkeamattomuuden suhteen. Koulutustavoitteita ja toimintatapoja arvioitaessa pohditaan myös sitä, miten onnistutaan parhaiten toteuttamaan niin sanottu yhteisen koulun periaate ja miten päteviä opettajia riittäisi koko maan eri osiin. Koulutustavoitteiden kannalta mietitään myös sitä, miten otetaan huomioon yhä enenevä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrän kasvu, kulttuuriset ja uskonnolliset erot sekä opetusryhmiin integroidut erityisoppilaat. Opettajankoulutuksen tehtävänä on kouluttaa opiskelijoita niillä tiedolla, taidolla ja valmiuksilla, joita opettajan tehtävä edellyttää. Koulussa opettajan tehtävänä on saada aikaan oppilaiden myönteistä edistymistä, jota tapahtumaa seurataan. Opettajan ammattitaito perustuu siihen, kuinka hyvin hän on oppinut hallitsemaan koulutuksessaan erilaisten kasvatustapahtumien rakenteet ja toiminnot. Opettajan on tunnettava hyvinvoinnin kannalta kasvatuksen ja opetuksen kokonaistavoitteet ja välitavoitteet. Opettajan tavoitteisiin pyrkivä työ vaatii hankkimaan tietoja myös koulun ulkopuolelta, esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyön avulla. Oppilaiden huoltajien mielestä on tärkeää, että opettajat pystyisivät hoitamaan sekä yleisopetuksen että erityisopetuksen tehtäviä. Koulutuksen laatua arvioitaessa on merkittävää selvittää, missä määrin koulutuksesta vastaavien määrittämät omat tavoitteet ja koulutuksen tarvitsijoiden tavoitteet vastaavat toisiaan. On myös pystyttävä arvioimaan, mitkä yhteiskunnalliset tekijät selittävät vastaavuudessa ilmenevää vaihtelua. Yhteiskuntapolitiikan avulla vaikutetaan siihen, missä määrin yhteiskunnan tuottamat ja rahoittamat koulutuspalvelut tyydyttävät koulutustarpeita. Tavoitteena ovat oikeudenmukaiset ja syrjäytymistä estävät hallinnolliset ratkaisut. Tyytyväisyys yhteiskunnan järjestämiin hyvinvointipalveluihin ja koulutuspalveluihin ilmentää palvelujen laatua. Laatua on se, että palvelut ovat saavutettavissa ja saatavilla. Laatua on edelleen se, että asiointitilanne on inhimillistä ja asiakkaan kohtelu on hyvää. Palvelujen laatuun vaikuttavat henkilöstön pätevyys ja ammattitaito, palveluyksikön fyysiset puitteet, palvelujen turvallisuus sekä palveluyksikön toimintavarmuus.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
torstai 1. tammikuuta 2009
PÄÄTÖSTEN OLTAVA ARVOSTUSTA HERÄTTÄVIÄ
Palvelujärjestelmiä ovat kohdanneet toimintaympäristöjen muutokset. On merkittävää saada tietoa esimerkiksi koulutuksen paikallisesta toteutuksesta. Koulutuspolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon menettelyt vaikuttavat koulutuspalveluihin kohdistuvaan arvostukseen. Hyvinvoinnin kannalta tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden arvioinnin ohella neutraalia suhtautumista on myös syytä pohtia. Kantaa ottamattomien pienehkö määrä selittänee sitä, että vastaajat pitävät arvioitavaa hyvinvointiasiaa itselleen tärkeänä. Suurehkon kantaa ottamattoman määrän kohdalla voidaan puolestaan kysyä, heijastavatko arviointitulokset palveluihin kohdistuvia arvostuksia vai tiedon puutetta palvelujen järjestämisestä. Päätöksiä tehtäessä joudutaan miettimään keinoja kysymysten ratkaisemiseksi: miten toteutuneita vahvuuksia voidaan kehittää, miten esille tulleita heikkouksia ja puutteita voidaan poistaa, miten käytettävissä olevia mahdollisuuksia voidaan paremmin hyödyntää ja miten mahdollisia uhkia voidaan torjua. Koulutuksen suunnittelussa on keskeistä yleissivistävän koulutuksen ohella ammatillisen koulutuksen kehittäminen. Tavoitteena on ottaa huomioon koko valtakuntaa palvelevien oppilaitosten oikea ja tarkoituksenmukainen sijainti ja huolehtia siitä, että alueelliset koulutusmahdollisuudet jakautuisivat oikealla tavalla sivistyksellisen tasapainon turvaamiseksi. Turvallisuuteen liittyvät myös ne ratkaisut, jotka tehdään koulun tasolla koulutettaessa opiskelijoita muun muassa työelämän tarpeita varten. Uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut yhä enemmän suuntaamassa kasvatus- ja opetustointa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana periaatteena koulutusta järjestettäessä maassamme? Toisaalta pyrittäessä suuntaamaan yhteiskunnallista kehitystä parempaan tavoitteen toteutuminen edellyttää syrjäytymisen ehkäisemistä, tiedon tason yleistä kohottamista, koulun ja työelämän lähentämistä sekä koulutus- ja aineellisten investointien tasa-arvoista kohtelua. Mahdollisuus on löytää onnistuneita ratkaisuja kehitettäessä koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Kuopio
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)