Politiikka on osaamista

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka koettelee henkilökohtaista osaamista. Miten "poliittinen osaaja" ymmärtää liittoutumattomuuden, josta muut maat ovat Suomea arvostaneet maailmalla? Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on otettava jatkuvasti kantaa peruskysymykseen, "miten luotettavissa käsissä Suomen laivan ruori on, kun laivamme seilaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä". Miten yksiselitteisesti poliittinen sanomamme välittyy muille? Perusteltua on kysyä, miten Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka jatkossa kehittyy.

Tärkeä on kouluttautua sillä alueella, jota päätöksenteko koskettaa. On pohdittava asioiden eri puolia eikä vain "oman ideologian suuntaisia". Joskus ajatteluttaa, kun vastuussa olevat päättäjät vetoavat asiantuntijoiden käsityksiin päätettävistä asioista. Lausunnot saattavat poiketa paljonkin toisistaan. Taloudellisten tunnuslukujen kohdalla tämä on melko yleistä. Jos ulko- ja turvallisuuspolitiikassa toimitaan yksipuolisten näkemysten pohjalta, politiikka menee väärään suuntaan.

Kansalaiset seuraavat valppaina ulko- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoa. Monet yrittävät erilaisten viestimien avulla kääntää ihmisten mieliä omalle kannalleen. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on pitkäjänteistä työtä, joka on ollut tuloksekasta pitkän ajan. Omaa ajattelua ja kokemusta tarvitaan asioiden hahmottamisessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja työllisyyden kunnollinen hoitaminen on haasteellinen tehtävä koko Euroopan alueella.

Ukrainan kysymys askarruttaa. Kansalaiset miettivät tilanteiden kehittymistä. He seurasivat muun muassa henkilöiden tapaamisia Normandian maihinnousun muistotilaisuudessa. Jos suhteet ovat kärjistyneitä, asiat eivät etene, jos "muureja" ei pystytä avoimesti avaamaan. Henkilöiden väliset "kädenpuristukset" auttavat parhaiten. Sovitut tapaamiset on hoidettava korrektisti. Suomen ei ole toimittava "oppimestarina".

Kun Ukrainan kysymys nousi esiin muutama kuukausi sitten, sovittuja tapaamisia jätettiin hoitamatta. Esiintyminen ei edistänyt kriisin ratkaisemista. Suomi on toiminut yleensä kriisien osapuolten välitysrooleissa. Kärsikö tässä Suomen luotettavuus? Vastuussa olevien päättäjien ei pidä toimia hetken mielijohteesta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on päätöksenteon taitolaji. Miten hoidettiin äskettäiset ilmavalvonnan asiat ja tiedottaminen, kun oma ilmatila vaatii jatkuvaa tarkkailua? Miten käytettävissä olevat resurssit ja harjoittelut olisi suunnattava?

Ilmavalvontaharjoituksista on keskusteltu. Onko tarkoitus tehdä muualla ilmavalvontaharjoitteluja? Kansalaiset seuraavat myös sitä, miten vastuulliset toimivat äskettäisten ilmavalvontatapahtumien opetusten johdosta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on toimittava laaja-alaisesti eri vaikutusyhteydet ymmärtäen. Tiedotusvälineiden on kerrottava seikkaperäisesti kansalaisia kiinnostavasta omasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta Euroopan unionin oloissa. Kansalaiset linjaavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan.




Terveisin



YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi



Kuopio