Yhteiskunta on kokenut monia vaiheita kehittäessään palvelujärjestelmiä. Taloudelliset resurssit ovat vaikuttaneet yhteiskuntapolitiikan toteuttamiseen, johon on osallistunut poliittinen päätöksenteko. Aikoinaan tarvittava jälleenrakennus vilkastutti asuinalueiden kulttuuri- ja sivistystoimintaa, johon kuului koulutusverkoston kehittäminen. Eritoten maaseudun kouluoloihin kiinnitettiin huomiota. Sivistystehtävää ohjasi koulutuksellisen tasa-arvon periaate, joka oli arvoperustana koulutusta linjattaessa. Se on suunnannut yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestämistä. Koulutustavoitteiden kannalta voidaan tarkastella niitä hyvinvointitekijöitä, jotka vaikuttavat koulutusyhteiskuntaan sosiaalistamiseen. Koulutuksen avulla on mahdollista suuntautua niin sanottua oppivaa yhteiskuntaa kohti. Tämä edellyttää syrjäytymisen ehkäisemistä, tiedon tason yleistä kohottamista, koulun ja työelämän lähentämistä sekä koulutus- ja aineellisten investointien tasa-arvoista kohtelua. Kokonaisvaltaista koulutusjärjestelmien arviointia olen tarkastellut koulutuspalvelujen priorisointitutkimukseni yhteydessä. Koulutuspalveluja koskevat tutkimukset ovat tarkastelleet melko usein koulutukseen pääsyä. Valikointiprosesseihin liittyvät kehittämistutkimukset muodostavat opiskelijavalintoihin liittyviä tutkimussyklejä, joihin olen kiinnittänyt huomiota tutkimuksissani. Perusteltua on kuvata tarkkaan käytettäviä valintamenettelyjä arvioitaessa valikoitumisprosessien laatua. Arvioinnit voivat esittää suurten hakijamäärien vuoksi tilastomatemaattisten ratkaisujen avulla tehtyjä johtopäätöksiä. Oppilaitosten vastuulla olevat koulutuspalvelut toimivat yhteiskunnan lainsäädäntöön perustuvien hallinnollisten ratkaisujen puitteissa. Yhteiskuntapolitiikka säätelee voimavarojen käyttöä. Opiskelijavalinnoissa on mahdollista kiinnittää huomiota pyrkijöiden tietoiseen valintapäätökseen, joka koskee kouluttautumista ja soveltuvuutta ammattitehtävään. Esimerkiksi opettajaksi kouluttautuminen on prosessi, joka on alkanut ennen varsinaista opettajankoulutusta. Siten on perusteltua, että opettajaksi valmistumista ja ammatissa kehittymistä tarkastellaan opiskelijoiden aikaisemmasta elämänhistoriasta lähtien. Erilaisten vaikutteiden saamisella on yksilöllistä merkitystä soveltuvuutta työelämän tehtäviin arvioitaessa. Opiskelijavalintojen kehittäminen vaatii yksilötason kokemusten ja tuntemusten seurantaa koulutukseen pyrittäessä ja valintamittareiden luotettavuuden arviointia. Muuten opiskelijavalinnat ovat ongelmallisia oikeudenmukaisuuden kannalta ja voivat vaikuttaa yksilötasolla syrjäyttäviin ratkaisuihin.
Terveisin Veikko Vilmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti