Kirkko yhteisönä

Kun henkilöt tapaavat, he keskustelevat tavallisista asioista, muun muassa säästä ja voinnista. Henkilöt pohtivat myös suuria talouden kysymyksiä ja niiden vaikutuksia hyvinvointiin. Keskustelut siirtyvät myös ajankohtaisiin kirkkoa koskeviin kysymyksiin, joita päätöksenteossa kohdataan. Ihmisiä koskevissa ratkaisuissa ihmisarvon kunnioittaminen on keskeistä. Lukijat ovat mieltäneet jo tässä vaiheessa asioita, joita on käsiteltävä kirkon toimintaympäristön kannalta. Henkilöt pohtivat ajankohtaisia kysymyksiä tähän tapaan:

Sinähän aioit tutkia autosi talvirenkaiden kulutuspinnan ja ostaa mahdollisesti uudet renkaat. Turvallisuuteen kannattaa panostaa ja käyttää myös heijastinta ja kypärää. Muuten, muistatko vielä menneen kesän ajalta Kuopio - Jukola 2014 -suunnistustapahtuman, jossa oli paljon suunnistajia ja toimitsijoita? Olen kirjoittanut siitä artikkelin verkkoon: "Kuopio - Jukola piti nähdä ja kokea". Tapahtuman suojelijana toimi tasavallan presidentti.

Kuopio - Jukolan tapahtuma kiinnosti minuakin, mutta sen ajankohta ei sopinut työkiireiden vuoksi. Onneksi on vielä töitä. Monet ovat kokeneet irtisanomisia ja lomautuksia. Onkohan työttömien kohtelu ollut aina asiallista? Niin, en päässyt mukaan kyseiseen ainutlaatuiseen tilaisuuteen. Sehän on ollut tärkeää vapaaehtoistoimintaa, jota tarvitaan. Mutta, kirkon toiminnassakin on vapaaehtoistyötä.

Kirkon luottamushenkilönä toimiminen on juuri sellaista työtä. Eri tehtävissä on mahdollista vaikuttaa myönteisesti ihmisten hyvinvointiasioihin. Päätöksenteossa on mietittävä, mitkä arvot toteutuvat palvelujen muodossa. Kirkkoa koskevissa toiminnoissa tarvitaan eri tahojen yhteistyötä. Kirkko huolehtii oppinsa ja perinteensä mukaisesti kristillisestä kasvatuksesta. Esillä olevat asiat tukevat esimerkiksi lasten ja nuorten kasvua. Ihmisten on koettava kirkon tuotokset hyvinvointia edistävinä. Ihmiset pohtivat kirkkoon kuulumista. Kirkosta eroamiset huolestuttavat.

Kirkolla on toimintoja, jotka ilmaisevat elämänarvoja ja perhetapahtumia. Tilastot kertovat myös sen, että kirkko on merkittävä instituutio. Prosenttiluvut ovat korkeita. Ihmiset arvioivat kirkkoa muun muassa siten, tuntuuko se heistä "lämpimältä lähiyhteisöltä" vai "etäiseltä laitosmaiselta toimijalta". Asioita on tarkasteltava myös siltä kannalta, onko yhteisön toiminta ollut mahdollisesti niin sanotusti "sisäänlämpiävää". Jos kirkon toiminnoissa tunnistetaan "sisäänlämpiävyyttä", ongelman vähentämiseksi on oltava keinoja, jotka auttavat tarvittaessa.

Oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden arvot ovat tärkeitä. Perusteltua on kysyä, miten ne toteutuvat yhteiskunnassa. Itä-Suomen yliopisto järjesti syyskuun alussa 2014 kansainvälisen symposiumin, johon osallistuin tutkijana. Kirkon toiminnoissa on otettava huomioon yhteiskunnan eri väestöryhmät. Yhteiskunnassa onkin haasteita: perheet ovat tukemisen arvoisia, vanhuspalvelujen ja omaishoitajien kysymykset on ratkaistava, sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuus on sisäistettävä ja koulutuspalvelujen laadullinen kehittäminen on myös tärkeä.

Kirkkoa tarvitaan voimavarojensa puitteissa päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten haasteellisessa kasvatus- ja opetustyössä. Yhteistyön monipuolinen kehittäminen on tärkeää. Kirkon päätöksenteon ratkaisut vaativat tietoa, taitoa ja kokemusta. Eri väestöryhmiä on kuultava mahdollisimman hyvin. Tarvittavan tiedon lisääminen tapahtuu alhaalta ylöspäin. Yleisesti voidaan todeta, että vapaaehtoista toimintaa on runsaasti yhteiskunnassa. Mikä olisi tilanne, jos vapaaehtoistyötä tekevät ilmoittaisivat lopettavansa talkootyönsä? Varmaan monet tärkeät yhteiskunnan toiminnot pysähtyisivät. Miten kävisi kirkon toimintojen?



Terveisin


YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi


Kuopio