ARVIOINTI MONIPUOLINEN TAPAHTUMA

Oppilaitosten arviointia on pohdittu julkisuudessa ajankohtaisuutensa vuoksi. Jotkut ovat olleet niin kiinnostuneita koulutuskysymyksistä, että ovat julkaisseet peruskouluja koskevia mittaustuloksia. Koulujen keskiarvoja on verrattu toisen asteen nivelvaiheessa. Viestimien avulla on esitetty, miten oppilaat ovat menestyneet perusopetuksen päättöluokilla. Tiedot ovat koostuneet jakaumista, joiden avulla voidaan todeta päättöluokkien järjestys. Asia on kiinnostava, sillä arvosanat vaikuttavat jatko-opintojen avautumiseen. Arviointiin on siten kiinnitettävä erityistä huomiota. Tavoitteena on säädösten velvoittamana oikeudenmukainen arviointi, joka on arvioitsijoiden ammattitaitoon kuuluva osa-alue. Luotettavien arvosanojen avulla voidaan vaikuttaa koulujen arvostamiseen, joka ilmenee peruskoulun alakoulun ja yläkoulun nivelvaiheessakin. Arviointikysymyksiä on pohdittava huolella: miten mittauksia tulisi suorittaa. Menettelynä on esitetty täydennyskoulutusta, jonka avulla arviointiongelmia vähennettäisiin. Johtopäätöksiä tehtäessä on mietittävä, mitkä taustatekijät vaikuttavat opetussuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseen. Peruskoulun yläkoululaiset ovat valikoituneet melko usein suosittuihin kouluihin, joiden pedagogiset ratkaisut ovat ehkä onnistuneempia kuin muilla. Koulutustavoitteiden saavuttamista ovat edistäneet laadukas kodin ja koulun yhteistyö sekä eri tahoilta saatu kannustus. Edellä olevien tekijöiden lisäksi on perusteltua pohtia myös oppilaiden aikaisempaa koulumenestystä ja koulun koon merkitystä sekä opettajankoulutuksessa saatua koulutusta, jota kenttätyössä tarvitaan. Koulun yleiset viihtyvyystekijät ja tukipalvelut edistävät koulussa saavutettuja oppimistuloksia. Oppilaanohjauksen ja terveydenhuollon laatu ovat myös niitä hyvinvointitekijöitä, jotka on otettava huomioon arvioita tehtäessä. Peruskoulun oppilaiden päättötodistusten arvosanat ovat pyrkineet kohoamaan. Arvioinnin kehitystä osoittavat tutkimusteni tulokset ja julkisuudessa esitetyt. Tavoitearvioinnissa arvosanojen on tarkoituskin kohota selittäen hyviin koulutustavoitteisiin pääsyä. Arvioinnin tulee kohdistua myös niihin kysymyksiin, miten koulu edistää oppilaan tasapainoista kasvamista, oppimista ja miten se tukee minäkuvan ja itsetunnon kehittymistä. Arvioinnin on kohdistuttava myös siihen, miten laadukasta perustietojen, taitojen ja käyttäytymistapojen opetusta oppilaat ovat saaneet kouluissa ja kodeissa. Tutkittaessa koulutustavoitteiden saavuttamiseen kuuluvia eroja muuttujat on vakioitava luotettavan kokonaisarvioinnin saamiseksi. Tutkimusta havainnollistavat suoritustason profiilipistemäärät, joiden mukaan voidaan suunnitella erilaisia pedagogisia tukipalveluja.

Terveisin Veikko Vilmi

KANSALAISILTA SAATAVAA PALAUTETTA TARVITAAN

Yhteiskunnan tehtävä on lainsäädännön velvoittamana palvelujen järjestäminen. Suunnittelun ja päätöksenteon avulla tehtävillä ratkaisuilla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin. Tavoitteena on toteuttaa kansalaisten kannalta oikeudenmukaisia ratkaisuja. Budjettivalmisteluissa esitetään muun muassa kannanottoja, miten hyvinvointiasioissa tulisi edetä. Monet ajattelevat, että yhteiskunnan toiminnassa on tärkeintä taloudellisen tehokkuuden näkökulma. Käytännön politiikassa taloudellisen tehokkuuden tähdentäminen näkyy eri organisaatioiden yhdistämisinä. Koulutuksen alueella esimerkiksi kaupallistuminen on saanut yhä enemmän sijaa. Yhteiskuntaa kehitettäessä on pohdittava, miten demokratian arvosisältö säilyttää asemansa ja painoarvonsa suunnittelussa ja päätöksenteossa. Kansalaisten eri tavoin antamaa palautetta tarvitaan. Se voi sisältää merkittävän viestin, miten päätöksentekoon kuuluvia kysymyksiä tulisi heidän mielestään käsitellä ja ottaa huomioon. Päätöksentekijöiden on oltava tiedon suhteen avoimia, sillä tehtävät suunnitelmat ja päätökset koskettavat kansalaisten hyvinvointia ja tarpeiden tyydyttämistä. Hyvinvointitavoitteita koskevat päätökset koetaan arkikokemuksen kautta. Saadut arvioinnit kuvaavat hyvinvointitavoitteiden toteutumisen laatua, josta voidaan tehdä johtopäätöksiä. Kansalaisten osallistuminen suunnitteluun ja päätöksentekoon palautteiden muodossa tuo hallintoon asiakkaan näkökulmaa ja käytännön tietämystä. Kun tarkastellaan kunnan tasolla tehokkuutta ja demokratian päätöksenteon sisältöä hyvinvointiulottuvuuksina, voidaan puhua teoreettisesti kunnallishallinnon kaksiarvoisuuden käsitteestä, jota olen pohtinut tutkimusteni yhteydessä. Kyseinen käsite mittaa hallinnon toimivuuden onnistuneisuutta, joka koostuu tietyistä mitattavissa olevista muuttujista. Tutkimuksissani olen käyttänyt perustellusti muun muassa seuraavia muuttujia, jotka ovat olleet tarpeen tutkimusasetelman vuoksi: kunnan päätöksenteon tulisi olla asukkaita lähempänä ja hallinnossa tehdään oikeita päätöksiä. Vastaajat ovat arvioineet henkilökohtaisesti, miten hyvinvointiasiat ovat. Päätöksiä tehdään melko usein sosiaalisten vaatimusten ja paineiden alaisina. Tehtävät päätökset koskettavat hyvinvoinnin kannalta konkreettisia asioita, joiden laatu on yhteydessä arvostuksiin. Arvostusten eroja on nähtävissä aluetasolla. Perusteltua on esittää vastattava kysymys, miten yhteneviä tai toisaalta poikkeavia ovat eri vastaajien näkemykset suunnittelun ja päätöksenteon toimivuudesta. Arvioinnit palvelujen tuottamisesta ja rahoittamisesta kuvaavat toiminnan laadun toteutumista.

Terveisin Veikko Vilmi

KOULUTUSPOLITIIKAN ARVIOINTIMENETTELYJÄ

Yhteiskunnassa pyritään toteuttamaan niin sanottua elinikäisen koulutuksen periaatetta. Käsite viestittää sitä, että yhteiskunnassa on koulutuspalveluja, jotka edistävät käyttäjien hyvinvointia ja tyydyttävät heidän tarpeitaan. Koulutus on hyvinvointitekijä, joka vaikuttaa koulutettavien yhteiskuntaan integroitumiseen. Vastakkainen käsite – syrjäytymisvaara - tarkoittaa puolestaan vaikeutta saada tarvittavia yhteiskunnan tuottamia palveluja. Koulutuspalveluja kehitettäessä joudutaan ottamaan huomioon yhä enemmän koulutuksen tarvitsijoiden kulttuuritausta. Maahanmuuttajien kohdalla pohditaan esimerkiksi, mitkä hyvinvointitekijät vaikuttavat parhaiten kotoutumiseen. Yksilötasolla voi esiintyä tarpeentyydytyksen vajetta, jos ei saa haluamiaan koulutuspalveluja. Syrjäytymisvaaraa on myös silloin, kun joudutaan suoritettujen opiskelijavalintojen vuoksi koulutusjärjestelmän ulkopuolelle. Kyseisessä tilanteessa vaikeutuvat mahdollisuudet saada niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan yhteiskunnassa. Tutkimuksissa on osoitettu monin tavoin koulutuspalvelujen tärkeyttä kansalaisten hyvinvoinnille. Koulutuspalvelut määritelläänkin luonteensa vuoksi kuuluviksi peruspalveluihin. Käsitteellä peruspalvelut viitataan perustarpeiden tyydyttämiseen. Näkökulmasta riippuen puhutaan myös hyvinvointipalvelujen käsitteestä. Hyvinvointipalvelujen käsite on tarkoituksenmukainen käsite koulutuspalvelujen käyttäjän kannalta. Kasvatuksen ja opetuksen tarvitsijat ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuottamista ja rahoittamista palvelujärjestelmistä, joista tarvitaan arviointitietoa pohdittaessa palvelujen tärkeysjärjestystä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa priorisointi on ajankohtainen käsite tarkasteltaessa hyvinvointitarpeiden tyydyttämistä. Hyvinvointipalvelujen laatua tutkittaessa määritellään kaikkien arvioitavien palvelujen painoarvo, joiden avulla muodostetaan tärkeysjärjestys. Taloudelliset tekijät vaikuttavat tavoitteiden toteuttamiseen: hyvinvointipalveluja tuotetaan siihen saakka, kun on varaa. Priorisointia voidaan harjoittaa myös negatiivisesti, jolloin kirjataan vähiten arvostetut asiat järjestykseen. Priorisointia on mahdollista tarkastella hyvinvointikysymyksenä, miten koulutuspolitiikan tavoitteenasettelut realisoituvat ja kohtaavat kuntalaisten koulutustarpeet. Koulutuspalveluihin on kohdistunut yhteiskunnallisia muutospaineita. Uusliberalistinen koulutuspolitiikka on ollut suuntaamassa kuntien kasvatus- ja opetustointa. Kyseisen koulutuspolitiikan yhteiskunnalliset vaikutukset ovat nähtävissä tulevaisuudessa. Miten turvataan koulutuksellinen tasa-arvo, joka on ollut johtavana aatteena koulutusta järjestettäessä yhteiskunnassa? Suunnittelun ja päätöksenteon avulla voidaan vaikuttaa koulutuspalvelujen laatuun ja myös yleiseen arvostukseen, jotka ovat yhteydessä palvelujen tarvitsijoiden koettuihin ratkaisuihin. Ajankohtaisena haasteena on myös pohtia, miten perehdytetään kansalaiset mediaympäristön vaatimien koulutustavoitteiden saavuttamiseen.

Terveisin Veikko Vilmi

TAVOITTEENA OPPIVA YHTEISKUNTA

Yhteiskunta on kokenut monia vaiheita kehittäessään palvelujärjestelmiä. Taloudelliset resurssit ovat vaikuttaneet yhteiskuntapolitiikan toteuttamiseen, johon on osallistunut poliittinen päätöksenteko. Aikoinaan tarvittava jälleenrakennus vilkastutti asuinalueiden kulttuuri- ja sivistystoimintaa, johon kuului koulutusverkoston kehittäminen. Eritoten maaseudun kouluoloihin kiinnitettiin huomiota. Sivistystehtävää ohjasi koulutuksellisen tasa-arvon periaate, joka oli arvoperustana koulutusta linjattaessa. Se on suunnannut yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestämistä. Koulutustavoitteiden kannalta voidaan tarkastella niitä hyvinvointitekijöitä, jotka vaikuttavat koulutusyhteiskuntaan sosiaalistamiseen. Koulutuksen avulla on mahdollista suuntautua niin sanottua oppivaa yhteiskuntaa kohti. Tämä edellyttää syrjäytymisen ehkäisemistä, tiedon tason yleistä kohottamista, koulun ja työelämän lähentämistä sekä koulutus- ja aineellisten investointien tasa-arvoista kohtelua. Kokonaisvaltaista koulutusjärjestelmien arviointia olen tarkastellut koulutuspalvelujen priorisointitutkimukseni yhteydessä. Koulutuspalveluja koskevat tutkimukset ovat tarkastelleet melko usein koulutukseen pääsyä. Valikointiprosesseihin liittyvät kehittämistutkimukset muodostavat opiskelijavalintoihin liittyviä tutkimussyklejä, joihin olen kiinnittänyt huomiota tutkimuksissani. Perusteltua on kuvata tarkkaan käytettäviä valintamenettelyjä arvioitaessa valikoitumisprosessien laatua. Arvioinnit voivat esittää suurten hakijamäärien vuoksi tilastomatemaattisten ratkaisujen avulla tehtyjä johtopäätöksiä. Oppilaitosten vastuulla olevat koulutuspalvelut toimivat yhteiskunnan lainsäädäntöön perustuvien hallinnollisten ratkaisujen puitteissa. Yhteiskuntapolitiikka säätelee voimavarojen käyttöä. Opiskelijavalinnoissa on mahdollista kiinnittää huomiota pyrkijöiden tietoiseen valintapäätökseen, joka koskee kouluttautumista ja soveltuvuutta ammattitehtävään. Esimerkiksi opettajaksi kouluttautuminen on prosessi, joka on alkanut ennen varsinaista opettajankoulutusta. Siten on perusteltua, että opettajaksi valmistumista ja ammatissa kehittymistä tarkastellaan opiskelijoiden aikaisemmasta elämänhistoriasta lähtien. Erilaisten vaikutteiden saamisella on yksilöllistä merkitystä soveltuvuutta työelämän tehtäviin arvioitaessa. Opiskelijavalintojen kehittäminen vaatii yksilötason kokemusten ja tuntemusten seurantaa koulutukseen pyrittäessä ja valintamittareiden luotettavuuden arviointia. Muuten opiskelijavalinnat ovat ongelmallisia oikeudenmukaisuuden kannalta ja voivat vaikuttaa yksilötasolla syrjäyttäviin ratkaisuihin.

Terveisin Veikko Vilmi

AIKUISKOULUTUKSEN KEHITTÄMISTÄ TARVITAAN

Koulutusta kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota perustellusti myös aikuiskoulutuksen koulutustavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen. Valintaprosessit ovat aikuiskoulutuksen alueella yhteydessä esimerkiksi opettajankoulutuksen opiskelijavalintoihin. Ne ovat tällä hetkellä ajankohtaisia ilmiöitä, joita koskettavat erilaiset muutokset. Opettajankoulutuksen vaiheista on valmistunut historiallisia selvityksiä. Koulutusta järjestettiin aikoinaan väliaikaisina koulutuspoliittisina ratkaisuina, joita lainsäädäntö velvoitti. Koulutuksen tarkoituksena oli tyydyttää vallitsevaa opettajatarvetta, jota esiintyi eri alueilla. Väliaikaiseksi tarkoitettu menettely on saanut myöhemmin pysyvän sijan koulutuspalvelujen tuottamisessa ja rahoittamisessa. Opiskelijavalintojen kohdalla on merkittävää saada palautetta yksilötason kokemuksista ja tuntemuksista arvioitaessa opiskelijavalintojen onnistuneisuutta. Opiskelijavalinnoissa hylätyksi tulleiden kokemukset antavat tietoa ja argumentointipohjaa koulutuspolitiikan arviointia varten. Tutkimusten mukaan useat pyrkijät ovat kokeneet jonkinlaista epäoikeudenmukaisuutta tapahtuneissa opiskelijavalinnoissa. Tutkimustulokset vaihtelevat sen mukaan, millaisia henkilöitä koulutukseen valikoitumattomat ovat. Hakijoiden mielipiteet kuvaavat henkilökohtaista motivaatiota tulla opettajaksi silloinkin, kun ei ole tullut valituksi koulutukseen. Koulutuksen valikointiin liittyviä tapahtumia, jotka koskettavat yksilöitä läheltä, on syytä tarkkailla ja pohtia seurausvaikutuksia. Niiden sisältämä tutkimustieto on perusteltua hyvinvoinnin kannalta arvioitaessa opettajankoulutuksen opiskelijavalintojen laatua ja kehittämistarvetta. Opiskelijat ovat ottaneet kiinnostuneena kantaa myös tekemissään julkilausumissa, joiden periaatteiden mukaan opiskelijavalintoja tulisi kehittää. Heidän mielestään pyrkijällä tulee olla mahdollisuus hakea useammalle kuin yhdelle opettajankoulutusalalle. Opiskelijavalintojen kehittely vaatii mielestäni edellä olevan pohdinnan lisäksi mittaamismenettelyjen metodologista arviointia ja tutkimustietoa, miten opiskelijavalintojen kriteerit mittaavat soveltuvuutta työelämään.

Terveisin Veikko Vilmi

JATKUVAAN KOULUTUKSEEN TARVETTA

Julkisuudessa esitettiin esimerkki aikuiskoulutuksen alalta, jossa saavutettiin ylemmän koulutustason tutkinto jatkokoulutuksen avulla. Koulutusta oli lähiopetuksena ja täydennyskursseina, joiden laajuudet yhteiskunta on määritellyt koulutustavoitteiden kannalta. Kun koulutus tapahtui työn ohella, se on vaatinut koulutukseen osallistujilta motivoituneisuutta, joka ilmeni myös haastatteluissa. Omakohtaisesti tunnen työn ohella tapahtuvan opiskelun erittäin läheisenä. Koulutusmotivaation kriteerejä, joita ovat minäsuuntautuneisuus, sosiaalinen suuntautuneisuus ja yhteiskunnallinen suuntautuneisuus, on mahdollista soveltaa puheena olevaan koulutustapahtumaan. Aikuiskoulutuksen suunnittelu on haasteellista, sillä koulutukseen osallistujilla voi olla hyvin erilainen tausta ja erityisosaaminen. Erityisosaamista on muun muassa aikaisemmin hankitut TVT-taidot, joiden merkitystä yhteiskunnassa ei voida sivuuttaa opetuksen pedagogisia soveltavia ratkaisuja tehtäessä. Aikuiskoulutuksen opetussisältöä ohjaa opetussuunnitelma, jonka kehittelyssä huomioidaan yhä enemmän koulutusta tarvitsevien kulttuuritausta. Koulutustavoitteiden saavuttamisessa joudutaan kiinnittämään huomiota niihin opetus- ja kasvatusmenetelmiin, jotka ovat sopivia aikuisille palvellen heidän yksilöllisiä koulutustarpeitaan. Yksilölliset koulutustavoitteet voivat poiketa toisistaan esimerkiksi yhteiskunnallisen kokemuksen määrästä johtuen, tai mikä on kunkin suhtautuminen suoritettaviin tehtäviin ja tavoiteltavaan oppimiseen. Edellä mainitut tekijät ovat yhteydessä yksilöllisiin asenteisiin. Koulutusta koskevat tavoitteenasettelut ovat arvoperustaista toimintaa, jota käytännössä pyritään toteuttamaan eri tavoin. Tutkimuksen avulla on mahdollista selvittää yksilön ja yhteiskunnan koulutustarpeiden tyydyttämistä. Tässä esimerkkitapauksessa koulutuksen suunnittelu lähtee yhteiskunnan koulutustarpeista. Yhteiskunnan arvioimat koulutustavoitteet eivät kuitenkaan toteudu ilman yksilötason motivoituneisuutta, sillä koulutukseen hakeutuminen on puheena olevassa tapauksessa vapaaehtoista. Koulutuksen pohtiminen on ajankohtaista, sillä lainsäädännöstä johtuvat tavoitteenasettelut ovat muutoksenalaisia. Muutokset koskettavat koulutusta yleensä ja valintaperusteita, jotka vaikuttavat yksilötason koulutusratkaisuihin. Harkitseeko koulutukseen motivoitunut aikuisopiskelija muita sivuavia ratkaisuja, jos ei tule kilpailun kautta valituksi? Koulutuksen tarkoituksena on luoda ajan tasalla oleva opiskeluympäristö, joka tukee mahdollisimman hyvin aikuisopiskelijoiden koulutustavoitteiden saavuttamista. Onnistunut koulutuksen suunnittelu ja toteutus lisäävät opiskelijoiden motivaatiota itsensä kehittämiseen, joka vaikuttaa yksilötasolla hyvinvointiin ja elämänlaatuun sekä koulutusyhteiskuntaan integroitumiseen.

Terveisin Veikko Vilmi

PALVELUJEN KEHITTÄMINEN VUOROVAIKUTUSTA

Palvelujen laatuun vaikuttavia tekijöitä on muun muassa johtaminen, jota on selvitetty monissa tutkimuksissa. Niiden johdosta on käynnistetty erilaisia toimenpiteitä, esimerkiksi opetus- ja kasvatusalan henkilöstön työolosuhteita kuvaava verkostohanke. Palvelujen johtamiseen kuuluvat läheisesti kehityskeskustelut, joiden tulisi olla toimivia johtamisvälineitä hyvinvoinnin kannalta. Kehityskeskustelujen aikana pohditaan valittuja kysymyksiä demokraattisesti. Hyvinvointitarpeiden toteutumista arvioitaessa tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka näyttävät palvelujen kohdalla olevan kunnossa ja mitkä vaativat parantamista. Tilanteen kehittymistä on perusteltua seurata vuosittain, jolloin saadaan parempi kuva palvelujen kehittämistarpeesta. Seurattavia hyvinvointitekijöitä ovat muun muassa yleisjohtaminen, keskinäinen tuki ja tiedon kulku, tavoitteellisuus, ristiriitojen käsittely ja työilmapiiri sekä päätöksenteko ja kokouskäytännöt. Tietoa tarvitaan myös siitä, millaista on laadultaan yhteistoiminta ja kehittämisvalmiudet, työtilat ja -välineet, ammattitaidon ylläpito ja työssä jaksaminen. Luettelosta huomataan, että palvelujen laadun seikkaperäinen arviointi on monta ulottuvuutta sisältävä kokonaisuus. Tutkimusta voidaan kohdistaa kyseisiin hyvinvointitekijöihin, joita olen käsitellyt tutkimuksissani. Lähtökohtana on jokin vertailuvuosi, josta kirjataan palvelujen toiminnan kannalta myönteiset ja kielteiset asiat. Hyvinvointitavoitteena on esimerkiksi työpaikan ilmapiiriin vaikuttaminen. Toivotaan myös sitä, että henkilökunnan yhteistyö on vuorovaikutteista ja palvelujen tavoitteita tukevaa. Työviihtyvyyden kannalta on merkittävää, että työntekijä voi toteuttaa ammattitaitoaan työtehtävässään ja hyödyntää työpaikallaan niitä vahvuuksiaan, joita hän on saavuttanut. Tärkeää on myös todeta, miten työntekijän tiedot ja taidot pysyisivät mahdollisimman hyvin ajan tasalla. Tavoitteellisessa kehityskeskustelussa käsitellään myös vapaamuotoisia aiheita, joissa voi tulla esiin kehitettäviä asioita palvelujen laadun kannalta. Huolellisesti suunniteltujen ja tavoitteisiin pyrkivien kehityskeskustelujen avulla edistetään palvelujen laadunvarmistusta. Luottamusta ja oikeudenmukaisuutta herättävät ratkaisut koetaan läheisiksi ja arvokkaiksi.

Terveisin Veikko Vilmi