Huoltaminen ja velvoitteet

Julkisuudessa on esitetty, että "aikuiset lapset voitaisiin velvoittaa auttamaan toimeentulonsa kanssa painiskelevia vanhempiaan". Miten tällainen ajatusmalli sopii maamme hyvinvointivaltion periaatteisiin ja sosiaalipolitiikan arvoperustaan? Hyvinvointivaltio on luotu pitkän ajan kuluessa. Yhteiskunnan tavoitteena on ollut kehittää tasa-arvoiset, varallisuudesta riippumattomat laadukkaat palvelut. Mielipiteiden esittäjät vaikuttavat ulkoapäin arvioiden yhteiskuntaan perehtyneiltä. Kun on kuullut heidän sanomisiaan, on kysyttävä: Ei kai tarkoitus ole palata takaisin sellaiseen vanhustenhuoltoon, josta historian saatossa on päästy eroon? Arvot ovat yhteydessä ihmisten omiin elämänvaiheisiin ja kotiympäristöön, joissa he ovat oppineet hahmottamaan oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa koskevat yhteiskunnalliset kysymykset. Saatu oppi siirtyy yhteiskunnan toimintaan.

Suunnittelussa ja päätöksenteossa on edettävä demokraattisesti alhaalta ylöspäin. Asianosaisia on kuultava. Tulosten vaikuttavuutta on seurattava, millä tavoin ihmiset kokevat yhteiskunnan palvelujärjestelmän. Kanssakäyminen lisää ymmärrystä, jota tarvitaan esimerkiksi vanhustenhuoltoa kehitettäessä. Ihmiset seuraavat tarkkaan, millaisia käsityksiä yhteiskunnan palveluista esitetään. He pohtivat poikkeavien mielipiteiden laajuutta ja esittäjien toiminnan tarkoitusperiä. Yhteiskuntaa koskevissa kysymyksissä on tarkkailtava asenteiden muutosta. Jos hahmotetaan syvällisesti asioiden kulkua ja ihmisten tarpeita, eriarvoistumista ei pääse kehittymään. Ihmiset miettivät yhteiskunnan arvojen kehittymistä: Millaiset arvot yhteiskunnassa vallitsevat ja tulevat vallitsemaan?




Terveisin




YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi




Kuopio