Suomalaisuuden päivänä

Suomalaisuuden päivänä on hyvä pohtia yhteiskunnan sivistyksen ja kasvatuksen kysymyksiä. Miten kanssaihmiset kohdataan esimerkiksi niin sanotusti "sivistyneesti"? Mitä sanoja käytetään puheissa? Sivistyksen ja kasvatuksen käsitteet eivät saa jäädä sivuun, vaikka taloudelliset arvot korostuvat. Kotien kasvuympäristö on yhteydessä lasten ja nuorten asenteiden kehittymiseen ja asioiden oppimiseen. Sivistystä ja kasvatusta arvostava yhteiskunta järjestää institutionaaliset koulutuspalvelut, jotka tyydyttävät koulutustarpeet. Koulutus on oikeudenmukaista ja tasa-arvoista.

Koulutusta järjestettäessä kiinnitetään huomiota koulutuspalvelujen toiminnalliseen sisältöön, sijoittamiseen ja mitoitukseen. Koulutusta koskevat päätökset ovat yhteydessä koulutuspoliittisiin arvoihin, jotka toteutuvat hallinnollisina ratkaisuina. Suomalaisuuden juhlapäivän henkilö, J. V. Snellman, on miettinyt koulutusta yhteiskunnan kehittämisen kannalta. Hän on tuntenut Mikael Agricolan uraauurtavat aikaansaannokset. Mikael Agricola oli toiminut omana aikanaan niin hyvin, että suomen kieli kehittyi työvälineeksi, jonka avulla on luotu omakielistä kirjallisuutta. Äidinkieli on sivistyksen perusta.

J. V. Snellman on nähnyt koulutuksen sivistävän merkityksen, jota yhteiskunnan on vaalittava. Koulutuksen tavoitteet ilmenevät opetussuunnitelmissa. Kasvatus- ja opetussektori tarvitsee henkilöstön tavoitteiden saavuttamiseksi. Koulun tehtävä on kyetä sytyttämään oppilaissa "tiedon halu", joka motivoi oppimista. Jos tavoitteessa onnistutaan, koulussa viihdytään ehkä paremmin ja vähennetään syrjäytymisen mahdollisuutta. Opettajankoulutuksen on oltava edistyksellistä: opiskelija saa koulutuksen aikana hyvät tiedot sekä yleisopetuksessa että erityisopetuksessa. Tämä on tärkeää, sillä koulujen erityisoppilaita integroidaan yleisopetukseen.

Opettajan kasvatus- ja opetustyö vaatii tieteellisen teoriaan tuntemusta ja tehtävän edellyttämää käytännön taitoa. Kasvatus- ja opetusprosessit tapahtuvat välivaiheiden kautta lopullisiin tavoitteisiin. Kenttätyössä on voitava sopeutua muuttuviin oloihin ja hallittava kasvatus- ja opetustapahtumien rakenteet ja toiminnot. Tavoitteellinen koulutyö edellyttää hyvää kodin ja koulun yhteistyötä. Miten hyvin tämä tavoite toteutuu käytännössä? Kasvatus- ja opetustapahtuman laatu on yhteydessä vastuuhenkilöiden vuorovaikutustaitoihin.

Koulutustekijöitä pohdittaessa on kiinnitettävä huomiota koulutuspalvelujen fyysisiin puitteisiin, toimintavarmuuteen ja turvallisuuteen, joista on keskusteltu julkisuudessa painokkaasti. Terveyskysymyksistä on kannettu huolta. Kasvatus- ja opetusprosessien laatua arvioidaan sovittujen aikojen kuluessa. Miten perusteltua asettaa oppilaitoksia paremmuusjärjestykseen, jos kaikkia taustatekijöitä ei ole otettu huomioon? Koulutusta on tutkittava, millä tavoin koulutuksen tarvitsijoiden ja koulutuksen järjestäjien näkemykset kohtaavat tavoitteiden kannalta.

Koulutuspalvelujen järjestyminen kuvaa yhteiskunnan laadukkuutta, jos koulutuspalvelut ovat saatavilla. Yhteiskuntapolitiikan avulla luodaan puitteet, miten koulutuspalvelut vastaavat ihmisten tarpeita ja odotuksia. Sivistys ja kasvatus ovat yhteiskunnan arvostustekijöitä, joita voidaan pohtia hyvin suomalaisuuden päivänä. On mietittävä myös, millä tavoin huolehditaan kansansivistyksestä yleensä ja miten kansanperinnettä siirretään eteenpäin. Mikael Agricola ja J. V. Snellman ovat luoneet aikoinaan yhteiskuntaa palvelevia "koulutusmietintöjä", joista on ollut helpohko jatkaa.





Terveisin



YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi



Kuopio