Hiihdon aikana mietitään monenlaisia asioita. Mikä oli muun muassa hiihtotaidon merkitys veteraaneille vallitsevissa oloissa? Nykyistä hiihtoa arvioitaessa voidaan kysyä ehkä perustellusti, onko hiihdon luonne kehittynyt oikeaan suuntaan. Hiihtoa harrastettaessa seurataan säätiedotuksia ja mietitään hiihtokohteita. Maaston vaativat nousut ja laskut ovat testejä hiihtotaidon toteamisessa.
Hiihtotyylit ovat nousseet esille kansainvälisissä hiihtokilpailuissa. Jotkut hiihtävät luistelusuksilla, vaikka kysymys on perinteisestä hiihdosta. Kyseiset hiihtäjät käyttävät hyväkseen tehokasta tasatyöntöä, jota suositaan perinteisen hiihtotyylinkin valmennuksessa. Ongelmat poistuvat, kun latuprofiilit suunnitellaan oikein. Veteraanit valitsivat aikoinaan oloihin sopivan hiihtotyylin.
Nykyistä hiihtoa varten on käytössä monenlaisia hiihtoasusteita, suksia eri hiihtotyyleille ja -keleille, pitopohjia, erilaisia sauvoja, siteitä ja suksivoiteita. Toisin oli tilanne veteraanien hiihdon kohdalla. Hiihtoladulle pääsy on joskus hitaanlaista, jos noudattaa "kaikkia hiihtoon kuuluvia osasia". Hiihdon harjoittaminen vaatii taloudellista panostusta, jota markkinointi suosittaa.
Hiihdossa ajatellaan turvallisuutta: "Jos kaadun ja loukkaannun, mistä saan tarvittavan avun." Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuus muistuu helposti mieleen. Hyvät hiihtokelit olivat veteraanien mieleen "siellä jossakin", kuten tänäänkin. Veteraaneja koskettaa musiikkikappale: ”Veteraanin iltahuuto”. Kyseisen musiikkikappaleen on kuullut esimerkiksi sotaveteraani Hannes Hynönen, jolla on kunnioitusta herättävä merkkipäivä 10:ntenä tammikuuta 2015.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
http://www.veikkovilmi.fi
Kuopio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti