Koulutusta tarkasteltaessa pohditaan koulutuksen merkitystä hyvinvoinnin kannalta. Jos väestöllä on mahdollisuus ottaa kantaa saamiensa koulutuspalvelujen määrään ja laatuun, arvioinnit kuvaavat kansalaiskeskeistä osallistuvan suunnittelun näkökulmaa yhteiskuntapolitiikan toteuttamiseksi. Yhteiskuntapolitiikan avulla vaikutetaan siihen, missä määrin yhteiskunnan tuottamat ja rahoittamat koulutuspalvelut tyydyttävät yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen koulutustarpeita. Tavoitteena ovat oikeudenmukaiset ja syrjäytymistä estävät koulutuspolitiikkaan perustuvat hallinnolliset ratkaisut. Koulutuspolitiikan arviointikriteerit kiinnittävät huomiota koulutuksen muuttuviin tarpeisiin yhteiskunnassa. Esimerkiksi elinkeinoelämän muutos, joka koskettaa alkutuotantoa, jalostuselinkeinoja ja palveluelinkeinoja, luo haasteita koulutuksen järjestämiselle ja ammatinvalinnan kysymysten ratkaisemiselle. Olen perehtynyt kyseiseen aihepiiriin tarkastellessani muun muassa toisen asteen koulutusta. Koulun tasolla oppilaanohjauksesta vastuussa olevien on tiedostettava monia ohjantarooliin kuuluvia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä ohjattavien oppilaiden sosiaalisen kasvuympäristön kanssa. Kasvatus- ja opetustapahtumassa arvioidaan mahdollisimman hyvin käytännössä tarjottavien koulutuspalvelujen hyvinvointivaikutuksia ja seurannaisvaikutuksia. Tavoitteena on kasvatusta ja opetusta tarvitsevan sosiaalistaminen koulutusyhteiskuntaan. Sosiaalistamisen käsitettä voidaan tarkastella myös oppisopimuskoulutuksen kohdalla. Viimeaikaiset saadut tutkimustulokset aiheuttavat jossain määrin huolta suunnittelulle ja päätöksenteolle, sillä aikuisväestön koulutukseen osallistuminen on hieman heikentynyt, vaikka kouluttautumiskehityksen toivottaisiin olevan toisenlainen koulutustarpeiden tyydyttämisen kannalta.
Terveisin Veikko Vilmi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti